Olisin ollut valmis lyömään melkoisen hyvän viskipullon vetoa siitä, että Finreactor-vyyhdistä ei tule yhtään tekijänoikeusrikostuomiota. Onneksi kukaan ei moista mahdollisuutta tarjonnut, sillä Vakka-Suomen eli Uudenkaupungin käräjäoikeus langetti viime perjantaina ensimmäisen tekijänoikeusrikostuomion elokuvien jakelusta Finreactorissa. Syytteen mukaan käyttäjä oli pannut jakoon 14 elokuvaa, joita oli sittemmin kopioitu Finreactorin laskureiden mukaan yhteensä noin 3200 kertaa.
Sinänsähän käytännön merkitystä tuomionimikkeellä ei juuri ole, mikä näkyy siinä, että hyvitysmäärät pysyivät tapauksessa varsin hyvin linjassa muiden vastaavien päätösten kanssa. Korvattavaksi tuli 10% asianomistajien vaatimuksista (hiukan yli 3000€). Periaatteellinen merkitys on tietysti aika huima: tekijänoikeusrikoksesta voi seurata jopa kaksi vuotta vankeutta. Käräjäoikeuden perustelut tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistön täyttymiseksi ovat kokonaisuudessaan seuraavat:
“Syytteessä tarkoitettuna tekoajankohtana on rikoslain 49:1 §:ssä edellytetty ansiotarkoitusta tekijänoikeusrikosken (sic!) täyttymiseksi. Nyttemmin rikoslakia on muutettu eikä ansiotarkoitusta vaadita.
Vastaaja on katsonut, että hänen piti ladata ohjelmia, jotta sai sisältötiedoston, mutta kysymys ei ollut ansion saamisesta.
WTF – Ilmeisesti tällä tarkoitetaan BitTorrent-asiakasohjelmistoa. Sillä ei kuitenkaan ole kai mitään relevanssia tekijänoikeusloukkausarvioinnissa?
Finreactor-vertaisverkon toimintatavan vuoksi on käyttäjien täytynyt jakaa tiedostoja muille tietyssä suhteessa omaan lataamiseen nähden, jotta he säilyttäisivät oikeutensa käyttää vertaisverkkoa. Palveluun rekisteröityneiden henkilöiden on ollut mahdollista kerryttää itselleen suuria määriä tekijänoikeuden suojaamia teoksia
Viimeinen lause antaa jo osviittaa mihin päätöksessä ollaan suuntaamassa…
Vastaajan ei väitettykkään saaneen rahallista vastiketta, mutta hän on asettanut teokset Finreactorin 10 000 käyttäjän saataville. Vastaaja on saattanut yleisön saataville teoksia, joista normaalisti ja käyttänyt muiden saatavaksi saattamiaan teoksia vaihdannan välineenä, joilloin hän on voinut saada itselleen suuren määrän teoksia. Vastaaja on voinut vastikkeetta kerryttää itselleen huomattavan määrän rahanarvoisia, tekijänoikeuden suojaamia teoksia. Tämä menettely täyttää ansiotarkoituksen vaatimuksen (KKO 1999:115)
Huokaus. Syyttäjä on siis tässä tapauksessa saanut läpi argumentaationsa lähes kirjaimellisesti. Tässä blogissa on käyty läpi jo useampaankin kertaan miksi syyttäjän argumentaatio on pielessä. Hiukan vaikuttaisi siltä, että puolustus ei ole siihen tässä tapauksessa kyennyt.
Edellämainittua ratkaisua 1999:115 ei käräjäoikeus ole tulkinnut siten, että edellytettäisiin rahan samista ansiotarkoituksen täyttymiseksi. Ratkaisussa ei ole katsottava suljetun arvokkaita tietokoneohjelmia “ansion” ulkopuolelle, vaikka tekijä siinä oli saanut (myös) myös rahaa.
Tapauksessa ei kai syytetyn kuitenkaan väitetty saaneen ainuttakaan ohjelmistoa vaan jakaneen “ensimmäistä kertaa” elokuvia?
Ansiotarkoituksen lisäksi edellytetään, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa ja vahinkoa oikeudenhaltijoille.
Nyt käsiteltävässä tapauksessa on ollut kyseessä tehokas vertaisverkko, teoksia paljon ja latauskertoja useita, minkä vuoksi vastaajan teko on ollut omiaan aiheuttamaaan loukatun oikeuden haltijoille huomattavaa haittaa ja vahinkoa. HE 94/1993 ilmenee että huomattavan haitan tai vahingon vahingon tosiasiallista syntymistä tai konkreettista vaaraa ei edes edellytetä. Käsiteltävässä tapauksessa voidaan arvioida, että teko on sellainen, joka on omiaan johtamaan tunnusmerkistössä mainittujen vahingollisten seuraamusten syntymiseen oikeudenhaltijalle.
Siteerattu HE on syyttäjän suosikki (miksiköhän käräjäoikeus ei viittaa tapauksessa lainkaan HE 28/2004:ään – retorinen kysymys…)
Vastaaja on edellä kerrotuin tavoin loukannut asianomistajayhtiöiden oikeuksia teoksina pidetäviin tietokoneohjelmistoihinsa valmistamalla ohjelmistoista kappaleita sekä saattamalla ohjelmistoja yleisön saataviin tekijänoikeuslain säännösten vastaisesti, ja on hän velvollinen suorittamaan täsä ohjelmistojen tekijänoikeuslain vastaisesta käyttämisestä tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun kohtuullisen hyvityksen.”
Viimeisen kappaleen jälkeen oli pakko tarkistaa pariin kertaan, mistä tapauksessa olikaan kyse. Miksi ihmeessä tuomiossa puhutaan ohjelmistojen jakelusta? Selitystä tälle ei löytynyt. Asianomistajat ovat kaikki elokuvayrityksiä tai elokuva-alan järjestöjä ja teonkuvauksessa puhutaan vain elokuvista. Sen sijaan huomio kiinnittyi siihen, että tietokoneohjelmat kummittelevat myös muualla käräjäoikeuden tuomiossa:
“####:n saataville asettamia ohjelmia on ladattu kaikkiaan 3.200 kertaa”
“Käyttäjiä on ollut niin paljon ja käyttäjäksi pääseminen niin todennäköistä, että kysymys on ollut tietokoneohjelmistojen kappaleiden levittämisestä tekijänoikeuslain tarkoittamalla tavallla yleisön keskuuteen.”
Ainoa selitys, joka tulee nopeasti mieleen, on että tuomio on editoitu jonkin vanhan päälle. Siihen ei ole vain huomattu korjata kaikilta osin ohjelmisto ->elokuva. Vai osaisiko joku muu ehdottaa parempaa selitystä?
Niin, vielä viitaten Mikon edelliseen postiin – Uudessakaupungissa asia kuitattiin lyhyesti ja ytimekkäästi:
“Vastaaja vastaa kaikista latauskerroista joista hänen alkuunpanemistaan elokuvateoksista on tehty.”
