Markkinaoikeus antoi tänään tuomion, jossa se hylkäsi tekijänoikeuskirjeitä lähetelleiden oikeudenhaltijoiden kanteen kokonaisuudessaan. Oikeus katsoi, että oikeudenhaltijat eivät riittävän luotettavasti pystyneet näyttämään, että internetliittymän omistaja oli levittänyt elokuvateoksia. Tuomio on viimeisin sarjassa oikeudenkäyntejä, joita oikeudenhaltijat ovat nostaneet laittomasta vertaisverkkojen käytöstä.
Televisiosarjan jakamisesta tuhansien eurojen vaatimus
Kantaja vaati oikeutta tuomitsemaan vastaajan suorittamaan sille 6000 euroa hyvityksenä televisiosarjan 12 jakson luvattomasta jakamisesta BitTorrent-vertaisverkossa keväällä 2015. Näin yhdestä jaksosta kantaja vaati hyvitykseksi 500 euroa. Lisäksi kantaja vaati vastaajaa korvaamaan kantajan 24 660 euron oikeudenkäyntikulut.
Kantajan keräämä todistelu oli laajaa
Vastaajaa edustanut tekijänoikeuslakimies, Herkko Hietanen on analysoinut kymmeniä oikeudenkäyntejä:
“Tekijänoikeusoikeudenkäynteihin vastaajat tuntuvat valikoituvan verkkoaktiivisuuden perusteella. Elokuvayhtiöt ovat valikoineet vastaajiksi henkilöitä, joista on saatavilla verkossa paljon tietoja. Oikeudenhaltijat syynäävät tarkasti läpi julkiset keskustelut Twitterissä ja Facebookissa sekä sähköpostiviestit kantajia edustavien lakimiesten kanssa.“
Herkko Hietanen tekijänoikeuslakimies
Kantaja esitti, että oikeudenloukkauksia on tapahtunut vastaajan kodin IP-osoitteen lisäksi myös vastaajan työpaikan IP-osoitteesta, mikä kantajien mukaan olisi osoittanut sen, että vastaaja olisi jakanut teokset henkilökohtaisesti.
Vastaaja oli yhteydessä kantajan asianajajaan ennen oikeudenkäyntiä ja pyrki selvittämään tilannetta. Kantajat esittivät oikeudessa vastaajan kanssa käytyjä sähköpostikeskusteluja ja niistä selvitettyjä IP-tietoja. Kantajat esittivät oikeudessa näyttönä otteita myös vastaajan eri somepalveluihin kirjoittamista viesteistä, jotka liittyivät tekijänoikeusasioihin. Lisäksi kantajat vetosivat vastaajan olevan ammatiltaan ICT-asiantuntija, minkä johdosta vastaajan voi olettaa osaavan käyttää vertaisverkkoa.
Vastaaja: En ladannut – en maksa
Vastaaja vaati Markkinaoikeutta hylkäämään kanteen sekä tuomitsemaan kantajan korvaamaan vastaajalle asian selvittämisestä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Vastaaja kiisti jakaneensa kantajan hallinnoimia teoksia vertaisverkossa. Vastaaja esitti, että hänen verkkonsa on ollut salasanalla suojattu, mutta vastaajan perheenjäsenillä sekä naapureilla on ollut vastaajan salasana tiedossaan, minkä johdosta kuka tahansa salasanan tietävä henkilö on voinut tehdä oikeudenloukkaukset. Vastaaja esitti, että naapureiden kanssa jaettu verkko on ollut vastaajalla käytössä jo kauan ennen väitettyjä oikeudenloukkauksia. Oikeudessa kuultiin naapureita ja perheenjäseniä, jotka tukivat vastaajan kantaa.
Kantaja oli omien tutkimustensa perusteella selvittänyt, että vastaajan internet-liittymästä on jaettu Black Sails TV-sarjaa kahden kuukauden ajan vuonna 2015. Kantajan selvitysten mukaan jako on tehty sekä Windows- että Mac-tietokoneilla käyttäen ainakin kolmea eri vertaisverkko-ohjelmaa. Vastaaja katsoi, että se seikka, että latauksia on tehty usealla eri päätelaitteella, tarkoitti nimenomaan sitä, että latauksia ja tiedostonjakoa olivat tehneet muut henkilöt kuin vastaaja itse. Vastaajalla oli käytössään MacOs-laite.
Koskien kantajan väitettä siitä, että myös vastaajan työpaikan IP-osoitteesta olisi jaettu TV-sarjoja, vastaaja esitti, että hänen käytössään on VPN-järjestely, jonka avulla yksityisiä verkkoja voi käyttää julkisen verkon läpi. Näin vastaajan kytkiessä VPN:n päälle työntekoa varten, näyttää kaikki vastaajan kotiverkkoliikenne kulkevan työpaikan verkon kautta.
Vastaaja myös esitti kantajan todisteeseen vedoten, että hänen IP-osoitteestaan on ladattu tekoaikana TV-sarjojen lisäksi paljon sellaista materiaalia, josta ei olisi vastaajan kannalta mitään hyötyä. IP-osoitteista oltiin ladattu muun muassa aasialaisilla merkeillä varustettuja tiedostoja, espanjaksi dubattuja elokuvia sekä käyttöohjeita Nissan-merkkiseen autoon. Vastaaja ei osannut mitään tiedostolistauksissa olevia kieliä tai omistanut Nissania, minkä vuoksi vastaajalla ei olisi ollut syytä ladata tällaista aineistoa omaan käyttöönsä.
Markkinaoikeus arvioi tapausta laajasti
Markkinaoikeus hylkäsi kanteen ja tuomitsi kantajan korvaamaan vastaajalle asian käsittelystä vastaajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.
Markkinaoikeus arvioi ratkaisua ensinnäkin siitä näkökulmasta, minkälainen langaton verkko vastaajalla oli ja kenellä oli siihen pääsy. Langaton verkko oli sellainen, johon naapureilla oli todistettavasti pääsy. Vastaajan verkko oli suljettu, mutta sen salasanan tiesivät useat henkilöt.
Tämän jälkeen oikeus arvioi, minkälaisia laitteita vastaajalla, hänen perheellään ja naapurin perheellä oli käytössään. Merkitystä sai se, että jakoja oltiin tehty kolmesta eri käyttöjärjestelmille suunnitelluista BitTorrent-ohjelmista. Vastaajalla oli käytössään ainoastaan Mac-tietokone.
Oikeus arvioi myös kantajan esittämää teknistä näyttöä koskien jaettuja teoksia. Riidatonta oli, että Black Sails-sarjaa oli levitetty vastaajan IP-osoitteesta. Markkinaoikeus kiinnitti huomion siihen, että samasta IP-osoitteesta oli ladattu myös useita sellaisia ohjelmia ja tiedostoja, jotka olisivat vastaajan kannalta hyödyttömiä. Lisäksi monella henkilöllä oli pääsy vastaajan verkkoon ja jaettuja tiedostoja oli niin paljon erilaisia, että olisi epätodennäköistä, jos yksi henkilö olisi jakanut ne kaikki.
Oikeus piti vastaajan VPN-järjestelystä esittämää selvitystä sekä asiasta käytyä todistelua uskottavana. Oikeuden mukaan on pidettävä ”täysin todennäköisenä”, että vastaajalla on ollut käytössään esittämänsä mukainen VPN-järjestely.
Markkinaoikeus piti sinänsä mahdollisena, että vastaaja olisi osannut luoda MacOs-tietokoneelle sellaisen järjestelyn, jossa samassa tietokoneessa on kaksi käyttöjärjestelmää.
Kokonaisarvioinnissa oikeus kuitenkin totesi, että vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja on jäänyt selvittämättä niin paljon, ettei vastaajan voi katsoa henkilökohtaisesti jakaneen kanteessa esitettyjä teoksia. Oikeuden mukaan tapauksessa oli todennäköisempää, että vastaajan sijasta useampi henkilö on jakanut kanteessa esitettyjä teoksia.
Markkinaoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajan korvaamaan vastaajan lähes 19.000 euron oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.
Markkinaoikeus on aiemmissa tuomioissa ottanut kantaa siihen, onko todennäköistä, että juuri kanteessa esitetty vastaaja on ollut teosten levittäjä. Esimerkiksi tapauksessa MAO:85/19 oikeudenhaltijat hävisivät kanteen, koska vastaajalla oli käytössään Mac-tietokone, ja teosten levittämiseen oltiin käytetty Windows-tietokonetta.
Oikeudenhaltijoiden toimintatapa tekijänoikeuskirjeoikeudenkäynneissä on noudattanut pääosin samaa kaavaa:
Oikeudenhaltijat ovat toimineet tekijänoikeuskirjeoikeudenkäynneissä pääosin samanlaisella menetelmällä:
- Oikeudenhaltijat etsivät vastaajan julkisista sosiaalisen median profiileista ja muista lähteistä aineistoa, jota he voivat hyödyntää oikeudenkäynnissä. Aineistoa etsitään loukkausajankohtana sekä ennen ja jälkeen loukkausten ajankohdan. Kerättyjen tietojen avulla oikeudenhaltijat pyrkivät luomaan vastaajasta henkilöprofiilin, jota hyödyntää oikeudenkäynnissä.
- Toinen keskeinen oikeudenhaltijoiden käyttämä todistuskeino on tietyn laitteen yksilöiminen. Oikeudenhaltijat pyrkivät yksilöimään tietyn laitteen pitkäaikaisen ja toistuvan käytön nimenomaan vastaajan laitteeksi, jota vastaaja on käyttänyt.
- Henkilöprofiilin ja kerättyjen tietojen avulla oikeudenhaltijat ovat pyrkineet ylittämään näyttökynnyksen, jonka ylityttyä vastaaja voidaan tuomita korvaamaan hyvitystä oikeudenhaltijoille.
Jos saat haasteen, siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Haaste on suositeltavaa toimittaa lakimiehelle, joka tuntee tekijänoikeuskirjeiden pelikentän. Esimerkiksi tässä tapauksessa oikeudenhaltijoiden keräämää teknistä todistusaineistoa oli satoja sivuja, joista lakimiehen tuli poimia olennaiset, vastaajan kannalta edulliset seikat. Yksittäisenä teknisenä vastaajan kannalta edullisena todistusaineistona oli esimerkiksi se, että valvontatietojen mukaan vastaaja oli ladannut sellaisen auton käyttöohjemanuaalin, jota vastaaja ei omista.
