Kevääseen liittyy kolme varmaa asiaa: silmut ilmestyvät puuhun, koirankakat hankien alta ja lehdet kirjoittavat siitä, miten katusoittajienkin pitää maksaa nk. Teosto-maksuja. Samalla sosiaalisessa mediassa käynnistyy kevätskuuppien analysointi. Koiranomistajia syytetään haisevista kasoista ja “tekijänoikeusmafiaa” katumuusikkojen kiristyksestä. Oman kortensa kekoon kantoi kiitelty luvasto.org -verkkosivu, joka joukkoistaa tekijänoikeuksien valvonnan metelöintiin kyllästyneille naapureille. Onko mielensäpahoittaminen tekijänoikeusasioissa perusteltua?
Teosto katusoittajan kukkarolla vai toisin päin?
Teosto pääsee esille tasaisin väliajoin. Moni kirjoittaja on tyrmistynyt siitä, että katusoittajat joutuvat maksamaan Teosto-maksuja. Eihän se voi olla oikein! Katusoittajahan on itse muusikko, eikä saa soitosta kummoisia rahoja.
Tekijänoikeuslaki voi olla siihen perehtymättömälle hankala ymmärtää, sillä sen ymmärtäminen ja selittäminen on lakimiehillekin vaikeaa. Toisaalta, vaikka laki on lähes 100 pykälää pitkä, sen voi tiivistää kahteen oikeuteen:
- oikeus valmistaa teoksesta kappaleita
- oikeus saattaa teos yleisön saataville
Katusoittaja ei kitaraa rämpyttäessään valmista kappaleita, vaan saattaa teoksia yleisön saataville näitä kappaleita esittämällä. Teoksen saattaminen yleisön saataviin on kuitenkin oikeudenomistajalle kuuluva yksinoikeus. On vaikea keksiä, mikä olisi kadulla soittamista julkisempaa esittämistä. Kuka tahansa voi tulla kuuntelemaan soittoa ja yleensä soittajan edessä on kippo tai kitarakotelo, joka päivän myötä täyttyy kolikoista.
Teosto on kartelli, mafia ja voittoa tekevä yritys
Väitteistä yksi pitää paikkansa ja kaksi ovat vääriä.
Teosto on kartelli
Investopedia määrittelee kartellin seuraavasti:
An organization created from a formal agreement between a group of producers of a good or service, to regulate supply in an effort to regulate or manipulate prices.
Teosto on lukuisien tuottajien yhteenliittymä. Tuottajilla (säveltäjä, sanoittajat & sovittajat) on yhteinen sopimus, joka sanelee myydyn tuotteen hinnan markkinoilla. Teosto täyttää kaikki klassisen kartellin edellytykset.
Viranomaiset ovat kuitenkin sallineet kartellin, sillä sen on katsottu palvelevan markkinoita paremmin kuin täysin vapaat markkinat. Yksissä käsissä olevat oikeudet vähentävät transaktiokustannuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että Teostosta saa oikeudet minkä tahansa sävellyksen esittämiseen yhdeltä luukulta. Katusoittajan ei tarvitse soittaa sekä Popedalle että Yölle lupamaksun ehdoista neuvotellakseen. Riittää, että katusoittaja maksaa Teostolle yhden maksun. Kartelli siis säästää sekä Popedan ja Yön että katusoittajan rahoja ja mahdollistaa pienten, yksittäisten, vähäarvoisten esitysten laillisen järjestämisen.
Teosto on mafia
Viranomaiset ovat tiedostaneet tekijänoikeusjärjestöjen kilpailuoikeudellisen aseman. Opetusministeriö valvoo järjestöjä kilpailuviranomaisten kanssa ja pitää huolen, että järjestöt tarjoavat tasapuolisia ehtoja kaikille ostajille. Tämä tarkoittaa, että Teosto ei saa sorsia ketään ostajaa (esim. katumuusikkoa). Toisaalta kartellin vuoksi ketään ostajaa (lue: katumuusikkoa) ei saa asettaa parempaan asemaan kuin missä muut ostajat (esim. konserttien järjestäjät) ovat.
Teoston toimintaa sanelee pitkälti sen asema lainsäätäjän ja Teosten jäsenien instrumenttina. Tästä syystä Teoston ystävällisillä lakimiehillä ja tarkastajilla ei toisinaan ole muuta mahdollisuutta kuin vaatia käytöstä maksua, vaikka se tuntuisi yksittäistapauksissa mafiamaiselta tai kohtuuttomalta.
Teosto on voittoa tekevä yritys
Teosto ei ole yritys, vaan yhdistys. Tosin Teoston jäseneksi pääseminen edellyttää, että Teosto maksaa muutaman vuoden tekijänoikeusmaksuja tekijälle. Tämä pitää huolen, että Teostoa ei voi “vallata” uusilla jäsenillä tai ajatuksilla kovin helposti.
Olen melko varma, että 40 euron katusoittomaksujen kerääminen ei tuota kulujen vähentämisen jälkeen rahaa Teostolle tai sen jäsenille. Ei vaikka jokainen katusoittaja maksaisi korvauksen kaksi kertaa vuodessa. Viimeistään kun tuotoista vähennetään viime viikonloppuna Teostossa järjestetty some-päivystys ja negatiivinen julkisuus, jonka vastareaktiot ovat saaneet aikaan, on selvää, että Teoston on hyvä kiertää katusoittajat kaukaa.
De minimis – mitäs me pienistä…
Tekijänoikeuden kansainväliseen järjestelmään on ylilyöntien varalta rakennettu de-minimis-sääntö. Tämä tarkoittaa, että kaikkiin vähäpätöisimpiin tekijänoikeuden loukkauksiin ei tarvitse puuttua.
Katusoittaja ei loukkaa Madonnan esittämisoikeutta, jos katumuusikon matkapuhelin soi kesken esityksen, töötäten ilmoille Like A Virginiä. Todennäköisesti Teosto voisi de minimis -sääntöä luovasti tulkiten venyttää sitä harrastajamaisesti katusoittoa harjoittaviin.
Mitä sitten?
Teosto tuskin lähtee vainoamaan luvattomia katurimputtajia miljoonakanteilla. Pahin seuraus on käteen annettava vuosiluvan hintainen pankkisiirto. Jos katupelimanni ei tätä laskua halua riskeerata, aina voi soittaa klassista, josta oikeudet ovat jo sammuneet.
Antaa musiikin soida.
Lisää tekijänoikeuksia koskevia artikkeleitamme löydät täältä: Tekijänoikeus.
