Voisiko digitaalinen prosessi korvata valtaosan oikeudenkäynneistä? Pitäisikö tekoälyn antaa arvio jokaisen jutun asiakirjojen perusteella jutun lopputulemasta? Voisiko rikosprosessissa tekoälyn tukema syyteneuvottelu -tyypinen järjestelmä säästää tuomioistuinjärjestelmämme resursseja ja tehdä työstä mielekkäämpää?
Oikeudenkäynnit ovat rikki
Suomi pärjää hyvin erilaisissa oikeusvaltiovertailuissa – esimerkiksi Rule of Law Index’n yleiskategorissa Suomi sijoittuu kolmanneksi parhaaksi. Samaan aikaan tuomioistuinlaitoksemme ei toimi tehokkaasti. Juttujen käsittelyajat ovat pitkiä ja oikeudenkäynnin aloittamisesta käsittelypäivään saattaa olla kahden vuoden jono. Pitkä käsittelyajat eivät ole vain “ärsyttävä epäkohta” vaan kyse on pahimmillaan ihmisoikeusloukkauksesta. Tuomioistuinviraston tiedoista ilmenee, että Valtiokonttori maksoi pitkittyneistä käsittelyistä viivästymishyvitystä kaikkiaan noin 185 000 euroa vuonna 2022 ratkaistuissa 64 asiassa. Maksettujen hyvitysten määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Samassa yhteydessä virasto muistuttaa käsittelyaikojen pidentyneen lähes kaikissa asiaryhmissä, mikä on jäävuoren huipun muodostavien viivästyshyvitysten rinnalla merkittävä asia.
Ongelmia aiheuttaa myös erilaiset lykkäykset kerran sovittuihin käsittelypäiviin. Joko joku asianosaisista tai näiden avustajista on estynyt tai ei vain saavu paikalle. Esimerkiksi käräjäoikeuksissa peruuntuu rikosasioissa istuntoja vuosittain noin 20 prosenttia. Tämä turhauttaa ennen kaikkea asianosaisia, mutta myös oikeudenkäyntiavustajia sekä tuomareita ja syyttäjiä. Oikeudenkäyntijärjestelmämme ei siis näytä toimivan optimaalisesti. Kärjistäen voidaan jopa sanoa sen olevan rikki.
Rikosprosessin hitaus tarkemmassa tarkastelussa
Jutturuuhkan syitä voi arvioida ja ratkoa monesta eri näkökulmasta. Yksi vaihtoehto on lähestyä ongelmia asiaryhmittäin. Rikosprosessin sujuvoittaminen onkin parhaillaan oikeusministeriön agendalla, mistä syystä keskitymme tässä kirjoituksessa rikosasioihin. Kirjoituksen aiheet –digitalisaatio ja tekoäly– voivat tietysti edistää menettelyjä kaikissa asiaryhmissä.
Oikeusministeriön syksyllä 2022 asettama työryhmä sai tehtäväkseen esittää kehittämisehdotuksia rikosasioiden käsittelyyn rikosprosessin sujuvoittamiseksi ja kokonaiskäsittelyaikojen lyhentämiseksi. Tavoitteena oli korjata erityisesti lain käytännön soveltamistilanteissa ilmenneitä puutteita ja haasteita. Työryhmä valmisti Rikosprosessin sujuvoittaminen: Työryhmän muistion kesällä 2023. Keskustelu jatkunee muistion saaman lausuntopalautteen pohjalta ja jo tässä vaiheessa on ollut kiinnostavaa perehtyä asiassa annettuihin lausuntoihin.
Yleisenä havaintona voi todeta, ettei digitalisaation tai teknologian (tekoälystä puhumattakaan) hyödyntäminen nouse erityisesti esiin muistiosta. Tästä poiketen Helsingin käräjäoikeus nostaa lausunnossaan esiin mahdollisuudet muistiota kunnianhimoisempaan digitalisaatioon todeten, että:
“tekoälyn hyödyntämismahdollisuuksia tuomioistuintyöskentelyssä on syytä nopeasti ryhtyä selvittämään. Kansainvälisesti tekoälyä on onnistuneesti käytetty apuna monenlaisissa lainkäyttötehtävissä, eikä Suomen pidä jäädä viimeiseksi maaksi, jossa asiaa vakavasti tutkitaan. Tekoälyn mahdollistamat resurssisäästöt ovat huomattavasti laajemmat kuin monen muun pohdinnassa olevan keinon.”
Miten kohdistaa toimet vaikuttavasti?
Helsingin käräjäoikeutta koskevien tilastojen mukaan noin 10 prosenttia varsinaisista rikosasioista ratkaistaan kirjallisessa menettelyssä ja yli 80 % suullisessa. Tällä perusteella vaikuttaisi siltä, että menettelyä tehostavat toimet tulisi kohdistaa tapauksiin, jotka ratkaistaan suullisessa pääkäsittelyssä. On tosin huomattava, että kirjallisen menettelyn lisäksi on vielä erikseen sakkomenettely, jossa asia ei tule tuomioistuimeen lainkaan. Vaihtoehtoja tehostamiskohteille riittää koko rikosprosessin saralla.
Jos katseen kohdistaa pääkäsittelyyn eteneviin rikosasioihin, on muistettava, ettei kyse ole missään määrin homogeenisestä asiaryhmästä. Pääkäsittelyjä järjestetään sekä rutiiniluontoisissa että monimutkaisissa rikosjutuissa. Jo suullisuusperiaatteesta johtuu, ettei kynnys pääkäsittelyn pitämiselle ole korkea. Suuri massa pääkäsittelyjä koskee joka tapauksessa melko yksinkertaisia juttuja, joissa kokenut tuomioistuinjuristi voi jo etukäteen arvioida tuomion sisältöä ja rangaistuksen pituutta. Yksittäinen omaisuus- tai liikennerikostuomio on tyypillisesti asianosaisille henkilökohtaisesti merkityksellinen. Sen sijaan näillä jutuilla ei ole erityistä lainkäyttöä ohjaavaa vaikutusta tai suurta yhteiskunnallista painoarvoa. Millä keinoin menettelyä voisi siis näissä asioissa tehostaa?
Ratkaisuna tekoälyn avustamat tuomiot
Tulevaisuuden skenaarioita voi pohtia mm. spekulatiivisen suunnittelun keinoin. Tällöin ongelmaa lähestytään ideoilla, joiden ensisijainen tarkoitus on herättää keskustelua ja pohdintaa. Matalalla roikkuva hedelmä olisi valmistella tuomioistuimen päätökset, jotka olisivat työkaluina vain tuomarin käytössä. Otamme askeleen pidemmälle ja ehdotamme tavanomaisille, ennalta-arvattaville jutuille ratkaisumallia, jossa tekoäly toteaa tapauksen tosiseikat ja tarjoaa valmista ratkaisuehdotusta täyden oikeudenkäynnin sijasta. Asian tullessa syyttäjän haastehakemuksella vireille:
- tekoäly tutkisi jutun tosiseikat,
- tutkisi vastaavia ratkaisuja,
- antaisi perustellun ratkaisuarvion ja
- ehdotuksen tuomioksi.
Tämä arvio sekä tuomioehdotelma lähtisi sekä syyttäjälle että vastaajalle (ja myöhemmässä vaiheessa mahdollisesti asianomistajalle näiden vaatimusten osalta), jotka sitten saisivat sen hyväksyä tai hylätä. Mallin houkuttelevuutta voitaisiin lisätä tarjoamalla vastaajalle alennettu rangaistus, mikäli tämä hyväksyisi ehdotetun tuomion. Esittämämme ratkaisu ei siirtäisi lopullista tuomiovaltaa tekoälylle. Tuomioistuin tarkistaisi ja vahvistaisi syyttäjän ja vastaajan hyväksymän ehdotetun tuomiolauselman perusteluineen.
Äkkiseltään ajatus tuomiovallan osittainkaan siirtämisestä koneille kuulosti vielä muutama vuosi sitten tieteiskirjallisuudelta. Suomessa on syystäkin suhtauduttu pidättyväisesti automaation ja tekoälyn hyödyntämiseen tilanteissa, joihin liittyy julkista vallankäyttöä. Tähän liittyen keskustelua on käyty erityisesti siitä, missä rajoissa hallintoasian ratkaisevia hallintopäätöksiä voidaan antaa ilman välitöntä ihmiskontrollia (mm. PeVL 62/2018 & PeVL 7/2019, jotka avaavat päätösautomaation valtiosääntöistä problematiikkaa). Toisaalta uuden hallitusohjelman kirjaukset osoittavat, poliittista tahtoa tekoälyn nykyistä laajemmalle hyödyntämiselle on.
Hallitus mahdollistaa tekoälyn avulla tehtävät automaattiset viranomaispäätökset.
Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma 20.6.2023, s. 80.
Tässä suhteessa on huomattava, että esittämällämme mallilla tekoälyn hyödyntämisestä on yhtymäkohtia jo käytössä oleviin menettelyihin. Suomessa on käytössä ns. syyteneuvottelu ja tunnustamisoikeudenkäynti. Kyse on täysimittaista oikeudenkäyntiä kevyemmästä menettelystä, jossa vastaaja tunnustaa tekonsa ja saa vastineeksi lievemmän rangaistuksen. Menettelyssä tuomioistuimen on annettava syyttäjän ja vastaajan tuomioesityksen mukainen tuomio (tiettyjen edellytysten täyttyessä). Vastaavasti lievemmistä liikennerikoksista rangaistuksen määrää poliisimies, jota usein avustaa tolpan nokassa päivystävä peltipoliisikone. Näissäkin asioissa kansalaisilla on oikeus viedä ratkaisu tuomioistuimen käsittelyyn.
Ratkaisu ei ole riskitön
Tunnustamisesta annettavaan rangaistuksen alentamiseen perustuviin järjestelmiin liittyy riskejä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että tunnustamisesta annettavat huomattavat palkinnot voivat kannustaa myös viattomia ihmisiä tunnustamaan tekoja. Tunnustuksen oikeellisuuden ja vapaaehtoisuuden varmistaminen on aiheena myös Saila Tuomaalan tuoreessa väitöskirjassa.
On selvää, että myös tekoälyavusteisesti laaditun tuomion hyväksymiseen liittyisi kysymykset vastaajan vapaaehtoisuudesta. Ehdotonta estettä tekoälyn, tai muun tietojärjestelmän, avulla luotujen ratkaisuehdotusten hyödyntämiselle ei syyttömyysolettama kuitenkaan muodosta.
Tekoälyn hyödyntämiseen liittyy kuitenkin paljon muitakin kysymyksiä, reunaehtoja ja riskejä. Nostamme niistä esiin muutamia edes pyrkimättä tyhjentävään esitykseen. Ensinnäkin itse teknologiaan liittyy riskejä, mikä on tunnistettu mm. EU:ssa valmisteilla olevassa tekoälyasetuksessa. Asetusluonnoksen liite III sisältää listan suuririskisista tekoälysovelluksista, joihin kohdistuisi tulevaisuudessa raskain sääntely. Listan kohta 8 on otsikoitu “Oikeudenhoito ja demokraattiset prosessit” ja sen mukaan suuririskisinä pidettäisiin tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu auttamaan oikeusviranomaisia tutkimaan ja tulkitsemaan tosiseikkoja ja lainsäädäntöä sekä soveltamaan lainsäädäntöä konkreettisiin tosiseikkoihin. Kirjaus ei ole listalla sattumalta, vaan maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä siitä, miten varomattomasti käytetty tekoäly on johtanut vakaviin oikeudenloukkauksiin.
Yksi tunnetuimmista esimerkeistä tulee USA:sta, jossa rikoksen uusimisen todennäköisyyden arviossa hyödynnetään tekoälypohjaista järjestelmää. Mm. kansalaisjärjestö ProPublica on kritisoinut järjestelmää voimakkaasti sen syrjivistä ominaisuuksista.
Algorithmic fairness through group parities? The case of COMPAS-SAPMOC. AI & Soc 38, 459–478 (2023).
Tekoälyn toiminta edellyttää korkealuokkaista oikeudellista dataa. Tämä asettaa vaatimuksia oikeudenkäyntikirjelmien sisällölle. Riittävät tiedot teosta ja sen olosuhteista eivät vättämättä johda oikeisiin tuloksiin. Tekoälyn manipuloinnista on saatu useita esimerkkejä, kun käyttäjät ovat uunottaneet mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla ChatGPT kehittäjien järjestelmälle rakentamien eettisten suojarakennelmien ympäri. Suojajärjestelmät estävät esimerkiksi ChatGPT:n käyttäjiä tekemästä rikoksia. Hyvä esimerkki tästä on esto, jolla ChatGPT on estetty auttamaan pommin teossa. Käyttäjät ovat kiertäneet estot pyytämällä tekoälyä kertomaan varoittavia esimerkkejä miten ei pommia ei olisi saanut tehdä yksityiskohtaisilla ohjeilla. Tämä on riskinä kaikessa tekoälyssä. Järjestelmän pelaaminen on mahdollista erityisesti, mikäli prosessissa ei ole ihmistä mukana tarkistamassa tuloksia.
Kolmanneksi suullisilla oikeudenkäynneillä on monia tarkoituksia. Säästäminen julkisista, avoimista pääkäsittelyistä voisi rapauttaa yleistä luottoa oikeusjärjestelmään. Tämä mahdollisuus koskee kuitenkin kaikkia kirjallisia prosesseja tekoälyn hyödyntämisestä riippumatta. Suullinen oikeudenkäynti on myös eri osapuolille tärkeä tapa tulla kuulluksi, selvittää asiaa omasta näkökulmasta ja siten saada kokemus oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Tältäkin osin on kuitenkin muistettava, että mahdollisuus hoitaa asia kirjallisesti pois päiväjärjestyksestä voi toisille olla jopa helpotus. Lisäksi osalle asianomistajista suullinen pääkäsittely on itseasiassa äärimmäisen raskas kokemus.
Järjestelmän edut
Järjestelmän etujen listaaminen on riskikartoitusta ja ongelmien ratkaisua helpompaa. Ainakin seuraavat seikat puhuisivat “tekoälyavusteisen syyteneuvottelun” puolesta:
- Juttujen käsittelyvauhti nopeutuisi, kun haasteen ja siihen annetun kirjallisen vastauksen jälkeen asian siirtyisi suoraan tuomioluonnoksen tarkistukseen ja hyväksymiseen.
- Osapuolet säästäisivät rahaa. Suulliset käsittelyt kasvattavat aina puolustuskuluja, jotka tulevat rikoksesta tuomitun vastaajan maksettavaksi. Tällä hetkellä tästä kuluvastuusta voi vapautua lähinnä päätöksellä olla käyttämättä puolustajaa. Asiasta karsiutuisi myös kesken prosessin toimitetut uudet todisteet ja turha päällekkäinen todistelu. Myös oikeudenkäyntien aikana kertyvät korkokustannukset pysyisivät kurissa tuomion tullessa nopeasti.
- Yhteiskunta säästäisi rahaa. Tuomioistuimet joutuvat varaamaan tiloja, henkilöstöä ja aikaa juttujen käsittelyyn. Liian suuri osa tästä työstä kuluu tehokkaan istuntoajan sijaan vaan lykkäyksiin ja uusien käsittelypäivien varailuun.
- Ratkaisu palvelisi myös niitä, jotka eivät sitä käytä. Ratkaisu vapauttaisi tuomioistuimen resursseja juttuihin, jotka ovat kiistettyjä tai oikeudellisesti epäselviä.
- Järjestelmä on tuttu. Esimerkiksi sakkomenettelyyn soveltuvissa liikennerikoksissa poliisi ja syyttäjä voivat määrätä rangaistuksia ilman oikeudenkäyntiä vastaajan luvalla.
- Tekoälyperusteinen (tai muuten teknologian avulla vakioitu) järjestelmä voisi oikein toimiessa tuottaa yhtenäisempää ratkaisukäytäntöä kuin sadat yksittäiset tuomarit.
- Vastaaja voisi kokea tekoälyperusteisen tuomioluonnoksen (tai sen pohjalta neuvottelun), reiluksi pohjaksi tuomioesitykselle. Tällä hetkellä syyteneuvotteluja käyvällä vastaajalla ei ole helppoja keinoja hyödyntää koko aiempaa ratkaisukäytäntöä jutun lopputuloksen arvioinnissa.
Yhteenveto
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on oikeusvaltion kulmakiviä. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa kuitenkin muutakin kuin suullista pääkäsittelyä. Kohtuullinen käsittelyaika ja kohtuulliset kustannukset ovat molemmat oikeuden saatavuuden (access to justice) elementtejä. Oikeudenmukaisuus voisi tarkoittaa myös yhteiskunnan tarjoamia moderneja mahdollisuuksia tutustua ja hyödyntää aiempaa ratkaisukäytäntöä.
Tuomioistuinlaitos on kohta kymmenen vuotta puhunut prosessien digitalisoimisesta. Vauhti on ollut hidasta. Tuottavuusloikat, jotka esimerkiksi digitaalisesti toimivassa verotuksessa on saavutettu, ovat jääneet tuomioistuimissa saavuttamatta. Tämä ei todennäköisesti selity pelkästää ratkaistavien asioiden eroilla, vaan vaikutusta lienee myös sillä vuosikymmeniä kestäneellä kehitystyöllä, jonka verottaja on tietoisesti tietojärjestelmiinsä kohdistanut.
Ei ole selvää, että rikosprosesseja voisi parhaalla mahdollisella tavalla sujuvoittaa juuri tekoälyllä. Lisäksi tekoäly voi hyödyttää tuomioistuimia lopulta aivan muilla tavoin kuin tässä kirjoituksessa luonnostellussa esimerkissä. Sairaalamaailmassa tekoälyä hyödynnetään paitsi diagnostiikassa myös mm. erilaisessa tuottavuuteen merkittävästi vaikuttavassa tila- ja henkilöstöresurssisuunnitelussa (mm. leikkaussalit ja lääkäriajat saadaan optimoitua). Ehkä tekoäly sopii parhaiten laajojen asiakirja-aineistojen läpikäymiseen. Ehkä istuntokalenterin rakentamiseen. Ehkä sittenkin keventämään syyttäjien työtaakkaa. Tai –ehkä– tuomioluonnosten laatimiseen. Tämä ei selviä ilman keskustelua, kokeiluja, onnistumisia sekä epäonnistumisia ja kaikesta tästä tehtävää analyysiä.
Keskeistä tässä taloustilanteessa ja jutturuuhkassa on uskaltaa hahmotella keinoja merkittäviin uudistuksiin. Yhtälailla keskeistä on se, ettei suoraan suljeta pois pöydältä erilaisia tapoja hyödyntää teknologiaa osana ratkaisuja. Tähän liittyen on huomattava, että prosessiekonomian hengessä tehdyt tehostukset ovat aina myös arvovalintoja. Jos esim. työläitä talousrikoksia vauhditetaan kevennetyillä menettelyillä, saatetaan kevennetyt menettelyt samalla kohdistaa lähinnä tyypillisesti hyväosaisille “valkokaulusrikollisille”. Yhtälailla arvovalinta olisi kohdistaa tehostukset esim. päihdeongelmaisten vastaajien, pienten lasten vanhempien tai jokin muun ryhmän eduksi ja erilaisilla järjestelmillä voikin olla tällaisia tarkoituksellisia tai tahattomia vaikutuksia. Teknologisia sovelluksia voikin parhaimmillaan käyttää tavalla, joka pelkän tehostamisen sijaan puuttuu myös epätasa-arvoisiin rakenteisiin.
Tämän kirjoituksen idea nousi 2023 Legal Design Summitista. Herkon esittämän ajatuksen kehittelystä ja uudelleenmuotoilusta vastasi toinen tämän artikkelin kirjoittajista Hanne Hirvonen.
