Puhuin viime perjantaina Turre Legalin viikottaisessa Facebook-livessä tekijänoikeuskirjeiden “hyvistä käytännöistä”. Tekijänoikeuskirjeiden hyvät käytännöt viittaavat 15 toimintapaan, joita opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) asettama tekijänoikeuskirjetyöryhmä suositteli muutama viikko sitten ilmestyneessä mietinnössään.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen hyvät käytännöt -listaa vähän tarkemmin.
Kirjetyöryhmän asettamisen taustalla oli opetusministeriössä herännyt huoli kansalaisten oikeusturvasta kirjemenettelyssä. Ministeriö oli saanut runsaasti palautetta ja kysymyksiä kirjeisiin liittyen niin kansalaisilta kuin viranomaisiltakin, joihin kansalaiset olivat myös olleet yhteydessä. Tästä syystä tuolloinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti tekijänoikeuskirjetyöryhmän 3.5.2017 pohtimaan kirjemenettelyn kehittämistä. Mitä olisivat hyvät käytännöt, jotka vahvistaisivat kirjeensaajien oikeusturvaa?
Työryhmässä oli edustettuina niin musiikki- ja elokuva-alan oikeudenhaltijoita, näitä edustavia toimistoja (ts. kirjeitä lähettäviä asianajo- ja lakiasiaintoimistoja), internet-operaattoreiden edustajia ja kansalaisia edustava Electronic Frontier Finland ry eli EFFI.
Työryhmällä oli käytettävissään myös pysyviä asiantuntijoita kilpailu- ja kuluttajavirastosta sekä viestintävirastosta. Lisäksi työryhmä kuuli kirjemenettelyyn liittyviä eri intressitahoja, kuten markkinaoikeutta, Asianajajaliittoa sekä teleyrityksiä. Yksi kuultavista oli Turre Legalin tekijänoikeuslakimies ja osakas Herkko Hietanen.
Työryhmä sai työnsä päätökseen 31.12.2017 ja lopullinen versio hyvät käytännöjt -mietinnöstä valmistui 25.1.2018. Mietintö on ladattavissa Valtioneuvoston sivuilta pdf-muodossa.
Mitä ovat hyvät käytännöt?
Tekijänoikeuskirjetyöryhmän tavoitteena oli luoda kirjetoimintaan käytännöt, joilla kirjetoiminnan epäselvyydet saataisiin kuriin. Erityisesti tavoitteena oli parantaa kirjemenettelyn osapuolten, erityisesti kirjeen saajien oikeusturvaa.
Hyvät käytännöt löytyvät mietinnön sivuilta 54 – 56. Alla ne ovat kommentoituna.
1) Kirjeessä tulee olla selkeä, informatiivinen otsikko.
Tekijänoikeuskirjeet tulee otsikoida selkeästi ja informatiivisesti. Otsikko voi olla esimerkiksi “Tekijänoikeuden loukkaus käyttäen vertaisverkkoa”. Otsikon tulee auttaa kirjeen saajaa ymmärtämään, mistä asiassa on kyse.
2) Kirjeessä tulee kertoa selkeästi ja ymmärrettävästi, mitä tekoa kirjeellä halutaan selvittää ja mihin lainkohtaan selvitystoimenpide perustuu.
Kirjetyöryhmän mukaan ymmärrettävä tapa kertoa asia on sama kuin edellisessä kohdassa ehdotettu otsikointi, eli “Tekijänoikeuden loukkaus käyttäen vertaisverkkoa”. Kirjeessä tulee myös kertoa, että toiminta perustuu tekijänoikeuslakiin (2 § ja 60 a §).
Teko tulee yksilöidä teon päivämäärän ja ajankohdan tarkkuudella ja ilmoittaa, mistä IP-osoitteesta epäilty loukkaus on tapahtunut.
3) Kirjeessä tulee yksilöidä kirjeen lähettäjä ja se oikeudenhaltija, jonka puolesta kirje on lähetetty. Kirjeessä tulee myös yksilöidä kirjeen vastaanottaja ja liittää asiaan tapauksen yksilöivä viitenumero tai muu tieto.
Kirjeestä tulee siis käydä ilmi kirjeen lähettäneen toimiston nimi, yhteystiedot, Y-tunnus ja yhteydenotoille varattu puhelinaika. Lisäksi kirjeessä tulee nimetä se oikeudenhaltija (esim. elokuvayhtiö), jonka puolesta kirje on lähetetty.
4) Kirjeessä tulee kertoa, että markkinaoikeus on määrännyt internet-operaattorin luovuttamaan internet-liittymän haltijan tiedot, eikä operaattori ole muulla tavalla osallinen oikeudenloukkauksen selvittämiseen.
Vaikka operaattorin ainoa rooli kirjemenettelyssä on ollut luovuttaa liittymänhaltijoiden tiedot markkinaoikeuden määräyksellä, internet-käyttäjät ovat soitelleet operaattoreilleen epätietoisina. Huolestuneiden asiakkaiden yhteydenotot lisäsivät operaattorin selvittelytaakkaa entisestään. Operaattori ei muutenkaan juuri voi auttaa kirjeensaajaa, paitsi jos kirjeensaaja haluaa tarkistaa, onko kirjeessä ilmoitettu IP-osoite ollut hänen käytössään tekoaikana.
5) Kirjeessä tulee ilmoittaa se markkinaoikeuden päätös, jolla markkinaoikeus on velvoittanut internet-operaattoria luovuttamaan liittymänhaltijan tiedot.
Itse päätöstä ei tarvitse liittää mukaan kirjeeseen, mutta päätös tulee yksilöidä esimerkiksi diaarinumerolla tai päätösnumerolla ja päiväyksellä, jotta kirjeensaajalla on mahdollisuus pyytää markkinaoikeudelta lisätietoja.
6) Kirjeessä pitää kertoa kirjeen lähettäjän tavoite, eli tekijänoikeuden loukkauksen selvittäminen ja mahdollisuus tarvittaessa sopia se ilman oikeudenkäyntiä.
Nähdäkseni tämä kohta toteutuu kirjeissä jo nykyisellään varsin hyvin.
7) Kirjeiden lähettäjien tulee valmistautua poikkeustilanteisiin.
Poikkeustilanne tarkoittaa, että kirjeen saaja onkin alle 18-vuotias tai poikkeuksellisen iäkäs henkilö. Kirjeen lähettäjien tulee myös miettiä, kuinka toimia, jos kirjeen saaja onkin yritys tai esimerkiksi taloyhtiö. Kirjeensaajia tulee varautua palvelemaan eri kielillä. Kirjeen lähettäjien tulee myös noudattaa ammattieettisiä sääntöjä, kuten asianajajaliiton tapaohjeita.
8) Sovintotarjouksen sisällön tulee käydä kirjeestä ilmi.
Kirjeessä pitää kertoa, mitä sovinto käytännössä tarkoittaa ja mistä sovintotarjouksen hinta muodostuu. Valvontakulut, selvittelykulut ym. pitää kirjeessä avata pääpiirteittäin.
9) Kirjeessä tulee kehottaa kirjeensaajaa olemaan ensikädessä yhteydessä kirjeen lähettäjään ja viittaus mahdollisiin seuraamuksiin, jos vastaanottaja ei reagoi kirjeen määräaikaan mennessä.
Työryhmän mukaan “kirjeiden vaihtoehdot voivat olla erilaisia riippuen siitä, onko vastaanottaja reagoinut niihin vai ei” ja “hyvitysvaatimus on voitava maksaa pois heti, jos vastaanottaja näin haluaa.”
Nähdäkseni työryhmä ampuu nyt ohi.
On sinällään järkevää, että kirjeen lähettäjä on ensisijainen kontakti tapauksen selvittämiseksi, sillä näinhän asia oikeasti on. Mutta kuten työryhmä itse mietinnössään aiemmin sivulla 41 toteaa, kirjeiden saajilla ei ole velvoitetta vastata lähetettyihin kirjeisiin selvittääkseen teleliittymän avulla havaittua tekijänoikeuden loukkausta.
Usein kirjeensaajalle ei olekaan järkevää olla kirjeen lähettäjään yhteydessä. Kirjeitä lähettävät asianajotoimistot ovat kyselleet kirjeensaajilta lisätietoja, joita toimistot ovat käyttäneet kirjeensaajia vastaan oikeudenkäynneissä.
On myös erikoista, että kirjeessä pitää ilmoittaa, “mikäli vastaamatta jättämiseen sisältyy todellinen riski oikeudenkäynnistä”. Tunnetusti tähän mennessä oikeudenhaltijoiden edustajat ovat lähettäneet kymmeniä tuhansia kirjeitä. Oikeudenhaltijat eivät kuitenkaan ole haastaneet oikeuteen kuin joitain kymmeniä ihmisiä. Riski oikeuteen joutumisesta on siis minimaalinen.
Oikeudenhaltijat eivät tule kertomaan ihmisille, että heillä ei ole vaaraa oikeudenkäynnin kohteeksi joutumisesta. Kirjeiden lähettäjille on hyvin tehokas taktiikka aiheuttaa kirjeen saajalle epävarmuutta ja epämukavuutta. Toisaalta oikeudenhaltijoilla on teoreettinen mahdollisuus viedä mikä tahansa tapaus oikeuteen.
Tämä kohta ei siis tule vaikuttamaan oikeastaan yhtään mitään. Kirjeissä tullaan jatkossakin pelottelemaan ihmisiä oikeudenkäynneillä. Oikeudenkäynnit ovat epätodennäköisiä, mutta mahdollisia, ja tämä sopii oikeudenhaltijoille erittäin hyvin.
10) Ellei se muuten käy kirjeestä ilmi, kirjeessä tulee ilmoittaa, että yhteydenotto perustuu siviilioikeudelliseen menettelyyn.
Jotkut kirjeensaajat ovat olleet epätietoisia siitä, epäilläänkö heitä rikoksesta vai mistä on kyse. Tämän kohdan ansiosta asian tulisi selvitä. Kyse ei ole rikosepäilystä, vaan siviilioikeudellisesta menettelystä. Toisaalta kirjeessä pitää myös ilmoittaa, että oikeudenhaltija voi viedä jutun eteenpäin myös rikosjuttuna.
11) Kirjeessä tulee välttää harhaanjohtavia ilmaisuja.
Työryhmän mukaan viittaaminen liittymän haltijaan “ensisijaisena epäiltynä” on harhaanjohtava ja mielummin tulisi käyttää esimerkiksi ilmaisua, että liittymän haltijan “katsotaan olevan ensisijassa vastuussa loukkauksen selvittämisestä”. Ensimmäisessä kirjeessä ei saisi olla viittausta tekijänoikeusloukkausoikeudenkäyntien korvausmääriin.
Kohta on hyvät käytännöt -listassa hieman harhaanjohtava.
On nimittäin selvää, että liittymänhaltija on varsinkin oikeudenhaltijoiden näkökulmasta ensisijainen epäilty. Heihinhän oikeudenhaltijoiden epäilys lähtökohtaisesti kohdistuu. Liittymänhaltija ei voi tälle tilanteelle mitään, mutta toisaalta epäillyllä ei ole myöskään mitään vastuuta selvittää asiaa.
Sen sijaan ilmaus, että “liittymän haltija on ensisijassa vastuussa loukkauksen selvittämisestä” antaa yksiselitteisen väärää tietoa, sillä liittymän haltijalla ei ole mitään vastuuta selvittää oikeudenhaltijoiden epäilemää loukkausta kenellekään. Luonnollisesti oikeudenhaltijat varmasti toivovat tätä, mutta vastuuta kirjeensaajalla ei ole. Tämä ilmaus on siis yksiselitteisen harhaanjohtava.
12) Kirjeessä tulee olla viittaus opetus- ja kulttuuriministeriön sivuille, jossa on tietoa tekijänoikeuskirjeistä.
Tekijänoikeuskirjetyöryhmän prosessin ohessa OKM perusti sivuilleen osion, jossa on tietoa tekijänoikeuskirjeistä ja hyvät käytännöt listattuna. Näin kirjeensaajat voivat saada puolueetonta informaatiota tekijänoikeuskirjeistä, eivätkä ole vain kuulopuheiden varassa. OKM:n sivu löytyy täältä. Hyvät käytännöt -lista löytyy myös täältä.
13) IP-osoitteen aikaleima tulee aina ilmoittaa vähintään Suomen ajassa.
Koska IP-osoitteet ovat aikaan sidottuja, pitää kirjeessä ilmoittaa, milloin kunkin IP-osoitteen on havaittu levittävän tekijänoikeudella suojattuja sisältöjä. Aikaleima tulee ilmoittaa Suomen ajassa. Milloin mahdollista, se tulee ilmoittaa myös UTC-ajassa tai muussa todisteista ilmi käyvässä ajassa.
Joidenkin ihmisten kohdalla epäselvyyttä on aiheuttanut se, että oikeudenhaltijat ovat ilmoittaneet aikaleiman eri asiakirjoissa eri tavalla. Kun aikaleimat on ilmaistu samalla tavalla, tämän epäselvyyden luulisi hälvenevän.
14) IP-osoitteiden tekninen yhtäläisyys tulee huomioida kirjemenettelyn kaikissa vaiheissa.
Kohta jäi mietinnössä hieman hämäräksi. Ilmeisesti kirjetyöryhmä viittaa tällä siihen, että IP-osoite tulee prosessin eri vaiheissa ilmoittaa samassa muodossa, tai että oikeudenhaltijoiden olisi suotavaa käyttää samanlaisia taulukoita tms., kun he lähettävät listoja oikeuteen tai internet-operaattoreille.
15) Kaikki kirjevalvonnan toimijat pyrkivät vähentämään menettelyn viiveitä.
Kirjemenettelyn tunnettu ongelma on se, että kirje saattaa kolahtaa postiluukusta jopa puolentoista vuoden kuluttua väitetystä loukkauksesta. Tällöin kirjeensaajan on vaikea koota vastanäyttöä tai varmistua siitä, ettei hän ole tehnyt kirjeessä väitettyä tekoa.
On mielenkiintoista nähdä, miten tämä kohta toteutuu, sillä kirjemenettelyssä on monta vaihetta, joista jokainen vie aikansa. Varsinkin markkinaoikeus voi muodostua pullonkaulaksi, sillä tuomioistuimia ei juuri voi hoputtaa.
Ovatko hyvät käytännöt hyödyllisiä?
Tekijänoikeuskirjetyöryhmän tulokset ovat sinällään tervetulleita. Vaikka hyvät käytännöt ovat vain suosituksia, ne ovat suurelta osin järkeviä suosituksia. Pari niistä on kuitenkin hieman harhaanjohtavia, kuten yllä olen todennut.
Kysymys kuitenkin kuuluu, onko näistä suosituksista hyötyä. Kuten työryhmä mietinnössä toteaa, useat kirjeiden lähettäjät ovat jo muuttaneet toimintaansa hyvät käytännöt -listan mukaisiksi ministeriön kannanottojen vuoksi. Ei siis ole kovin montaa kirjeenlähettäjää, joiden toimintatavat eroaisivat ainakaan merkittävästi nyt suositelluista kannanotoista.
Suurempi kysymys kuitenkin on, kuinka pitkälti suosituksia enää tarvitaan: markkinaoikeus muutti kesäkuussa 2017 tulkintalinjaansa siitä, millä edellytyksillä se luovuttaa epäiltyjen loukkaajien tietoja (ks. kirjoituksemme Tekijänoikeuskirjeet vastatuulessa – markkinaoikeus muutti linjaansa).
Tietojemme mukaan kirjeitä lähettävät oikeudenhaltijat eivät ole tämän päätöksen jälkeen saaneet yhtään luovutuspäätöstä läpi. Nykyiset kirjeet lähtevät pitkälti niiden IP-osoitteiden pohjalta, joita oikeudenhaltijat olivat saaneet ennen markkinaoikeuden viimekesäistä linjanmuutosta.
Toki oikeudenhaltijat yrittävät koko ajan selvittää, missä luovutuskynnyksenä toimiva “merkittävissä määrin”-raja menee, mutta ennen sen selviämistä kirjeiden määrä vähenee kuin itsestään, kun jutut loppuvat kesken. Lisäksi jo nyt on selvää, että markkinaoikeuden uusi merkittävyysraja ei ole kovin alhaalla. Muutenhan oikeudenhaltijat lähettäisivät uusia kirjeitä jo.
Voi siis olla, että hyvät käytännöt tulivat niin myöhään, ettei niillä juuri ole merkitystä, ellei markkinaoikeuden määrittämä luovutuskynnys lähitulevaisuudessa ylity.
Lisää tekijänoikeuksia koskevia artikkeleitamme löydät täältä: Tekijänoikeus.
