Suomessa on 750 asianajotoimistoa, joissa toimii yli 2200 asianajajaa. Liiton jäsenyys edellyttää oikeustieteellistä tutkintoa, asianajajatutkinnon suorittamista sekä toimiston järjestämistä liiton sääntöjen mukaisesti. Lisäksi asianajajien tulee maksaa jäsenmaksu sekä toimia asianajajia koskevien lakien sekä liiton sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti.
Tuomioistuimissa asianajoa harjoittaa myös lähes yhtä suuri joukko luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia. Järjestely on eurooppalaisittain erikoinen ja sen mielekkyydestä on käyty keskustelua pitkään. Asia nousi pinnalle Juha Hartikaisen aloittamassa syyttäjien resursseja koskevassa twiitissä, joka aloitti pitkän ja kiinnostavan ketjun lokakuussa 2022.
Mikseivät kaikki oikeudenkäyntiavustajat liittyisi liiton jäseniksi?
Ketjuun osallistui monta aktiivista juristia ja keskustelu harhautui syyttäjistä pian oikeudellisten avustajien rooliin prosesseissa. Keskustelu palasi useaan otteeseen ajatukseen siitä, että tilanteen voisi korjata asianajomonopoli ja kaikkien oikeudenkäyntiavustajien liittyminen liiton jäseniksi.
Asianajajia arvostetaan
Minä ainakin arvostan. Suuri osa arvostamistani juristeista on asianajajia. Liiton jäsenyys on ollut pitkään tapa osoittaa sitoutumista alan toimintatapoihin, joita asianajoyhteisö on valvonut. Ajoittain valvonta on osoittanut tarpeellisuutensa, ja huonoja toimintatapoja sekä toimijoita on saatu karsittua alalta.
Luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia eli ns. lupalakimiehiä on noin 1700, eli hieman vähemmän kuin asianajajia. Toisaalta suuri osa asianajajista ei koskaan esiinny oikeudessa. Voisikin ajatella, että lukumääräisesti tuomioistuimessa esiintyviä asianajajia ja lupalakimiehiä on saman verran. Oikeudenkäyntien osalta myös lupalakimiehet ovat valvonnan piirissä. Itse olen kokenut valvontaprosessit helpottavina. Olen ollut valvonnan kohteena kaksi kertaa. Molemmissa tapauksissa vastapuolen asiakas kanteli minusta ja sain jutuissa vapauttavan päätöksen. Sama henkilö teki kanteluja laajemmassa rikosjutussa useista avustajista samalla lopputuloksella. Lähtökohtaisesti pidän ajatuksesta valvonnasta.
Tilastot osoittavat erikoisesti sen, että lukumääräisesti asianajajat ovat valvontatoimien kohteena useammin. Lupalakimiehiltä kerätyt valvontamaksut näyttävät maksavan osan asianajajien valvonnasta. Joka tapauksessa toiminnasta maksetut lupamaksut eivät ole syy olla liittymättä liittoon.
Kokemukseni, toimistomme järjestämisen ja koulutukseni puolesta voisin liittyä liittoon. Menneisyydestäni ei löydy kupruja, jotka estäisivät liittymisen. Mikään ei siis estäisi minua ja sitä myötä toimistoamme liittymästä, jos näin haluaisin. Elämäni helpottuisi joiltain osin. Liiton kortilla pääsisi turvatarkastuksesta läpi, ja voisi nauttia pienistä helpotuksista, joita liitto on saanut ajettua lainsäätäjälle läpi. Myös liiton jäsenten nauttima arvostus epäilemättä tarttuisi tittelin myötä. Osa asiakkaista on asettanut edellytykseksi, että yritys saa ostaa palveluita vain liiton jäseneltä. Näin ollen asiakaskuntakin voisi kasvaa.
Digitalisaation hyödyntäminen
Toisaalta liiton ulkopuolella on tapahtunut innovaatioita, joita asianajoalalla ei ole nähty. Esimerkiksi pörssiin listautunut Fondia on kehittänyt uusia palvelumalleja, käyttänyt liikevoittojaan uuden teknologian kehittämiseen, ja löytänyt näille oman asiakaskuntansa. Fondian omistusrakenne ja pörssiin listautuminen ei olisi mahdollista liiton säännöillä. Vastaavasti yleinen yhteiskunnan digitalisoituminen on tarkoittanut ohjelmistoyritysten ja lakipalveluiden välisen rajan liudentumista sekä sitä, että uutta oikeusteknologiaa on kehitetty asianajotoimistojen ulkopuolella pienissä juristien johtamissa yrityksissä.
Suomessa oikeudellisten palveluiden digitalisoitumisen innovaatiot ovat keskittyneet julkiselle puolelle (verottaja hoi!) sekä startup -yhtiöihin. Liiton suhtautuminen asianajotoimistossa kehitettyihin teknologisiin ratkaisuihin on pitänyt huolen, että liiton jäsenet ovat omaksuneet roolin säilyttävänä konservatiivisena voimana oikeuslaitoksessa. Ehkä hyvä näin, mutta maailman muuttuessa juristikunnan pitää muuttua sen mukana. Vaihtoehtona on marginalisoituminen, jos ja kun digitaalinen murros rysähtää syliin alan ulkopuolelta. Yksi kerrallaan ammattikunnat huomaavat, että digitaaliset palvelut korvaavat yhä suuremman osan palveluista.
Asianajajien ammattikunta on heterogeenista. Suuri osa työskentelee liikejuridiikan parissa isoissa toimistoissa. Toisaalta 34 % työskentelee 1–2 juristin toimistossa. Tähän mennessä liikejuridiikan manuaalisille palveluille on ollut tarvetta. Tekoäly on uinut yrityskauppojen datahuoneiden asiakirja-analyyseihin helpottamaan nuorten juristien töitä. Vastaavasti on merkkejä siitä, että asiakirjojen laadinnassa juristeja korvaavat verkkopalvelut ovat tulossa perheoikeuden (Aatos ja Lexly) ja pienyritysten (Sopimustieto) käyttöön. Yhteiskunnan oikeudellistuminen on pitänyt kuitenkin huolen siitä, että vaikka asianajajien vanhoja töitä on siirtynyt uusiin verkkopalveluihin, on uutta yritysjuridiikkaan liittyvää laskutettavaa työtä syntynyt valtava määrä lisää. Vuosi 2021 oli useiden arvioiden mukaan poikkeuksellisen hyvä vuosi liikejuristeille. Voidaan puhua kultaisesta ajasta, joka ei hetkeen toistu.
Hinta muuttui osin epärelevantiksi palveluiden ostajille. Asianajotoimistoille oli töitä tarjolla enemmän kuin koskaan, mikä loi tietyn hinnoitteluvapauden
Roschier toimitusjohtaja, Mikko Manner, Talouselämä 21.10.22
Asianajajaliitto on suhtautunut ajatukseen oman porukan toimesta sisältä päin tulevaan digitaaliseen muutokseen nihkeästi. Ensimmäiset verkossa tapahtuvaa avioehdon määrittelyä ja automaatiota koskevat kokeilut johtivat kurinpitotoimiin vuonna 2007. Sen jälkeen yrittäjiä ei ymmärrettävästi ole näkynyt. Liiton sääntöjä ei ole uudistettu tämän osalta, vaikka kritiikkiä on kuultu myös alan sisältä. Liitto on kuitenkin tunnistanut kehityksen ja se julkaisikin videon, jonka sisältö jää vähän epäselväksi. Videon perusteella näyttäisi, että työt seuraavat jatkossa myös lomalle.
Omalta osaltani olen ollut testaamassa uusia malleja, jotka yhdistävät juristin ja ohjelmistokehittäjän osaamista. Toimistomme on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittänyt digitaalisia oikeudellisia ratkaisuja kiinteistökauppaan, valokuvaajien oikeuksien valvontaan, kuluttajien epäasiallisen markkinoinnin johdosta tekemiin vaatimuksiin ja vertaisverkossa tapahtuneiden vaatimusten sopimiseen. Olemme palvelleet näillä palveluilla tuhansia asiakkaita, jotka eivät olisi kyenneet saamaan perinteisin keinoin laadukkaita lakipalveluita. Oman toiminnan kehittämisessä olemme tuotteistaneet ja automatisoineet suuren osan yritysjuridiikkaan liittyvää mekaanista asiakirjatyötä.
Tuotteistusta ja automaatiota tukemaan olemme suunnitelleet markkinointa, jota suuntaamme tarpeeseen. Tämä on yksi niistä asioista, joita liitto rajoittaa. Tämä johtuu seuraavasta säännöksestä: “Asianajopalveluiden epäasiallinen tarjoaminen esimerkiksi onnettomuuden tai muun samantapaisen syyn vuoksi hädänalaiseen asemaan joutuneille on kiellettyä.” Säädöksen taustalla on ymmärrettävä pelko USA:ssa pilkatuista ambulansseja jahtaavista, toimeksiantoja saalistavista asianajajista. Lähtökohtaisesti merkittävällä osalla asianajopalveluiden käyttäjistä on kuitenkin hätä. Tarjoamme esimerkiksi HR-juridiikan palveluitamme työsuojelutarkastusilmoituksen saaneille. Liiton ohjeiden mukaan kohdennettu hakusanamainonta, vaikkakin hyvällä maulla toteutettuna, olisi kiellettyä. Tai ehkä ei olisi, mutta rajanveto tästä olisi kurinpitoelimen käsiteltävissä.
Perinteiset oikeudelliset palvelut ovat toimistomme osalta mahdollistaneet uusien digitaalisten palveluiden kehittämisen. Ensinnäkin ne ovat tarjonneet rahaa ja juristeja, joita palveluiden kehitys vaatii. Toisaalta ne ovat mahdollistaneet asiakkaiden ongelmien ymmärtämisen ja palveluiden testaamisen asiakkaiden kanssa. Ihmettelen, ettei isoilla asianajotoimistoilla ole ns. Skunkwork-pajoja, jotka käyttäisivät pienen osan liikevoitoista uusien digitaalisten palvelujen kehittämiseen.
Oikeudenkäynnit
Istun vuodessa 4–10 oikeudenkäyntiä. Useimmat niistä koskevat IT-riitoja, joissa pääsen hyödyntämään toista tutkintoani tietotekniikasta tai tekijänoikeutta, josta taas olen tehnyt väitöskirjani. Kahdenkymmenen vuoden aikana olen istunut toista sataa juttua oikeudessa. Uskoisin, että olen omalta osaltani aikaisemmin auttanut oikeudenmukaisuuden toteutumista olematta liiton jäsen, ja toivon tekeväni näin myös jatkossa.
Näen, että työni oikeudellisten verkkopalveluiden kehittäjänä tuottaa yhtä lailla arvoa sekä yhteiskunnalle että yksittäisille asiakkaille. Ajatus siitä, että minun pitäisi valita joko oikeudenkäynnit tai palvelukehitys, tuntuu väärältä. Koko oikeudellisen yhteisön tulisi kannustaa alan ja sen tarjoamien toimijoiden palveluiden kehittymiseen – ei karsinoida juristeja keinotekoisin tavoin ja alistaa menneen maailman liiketoimintamalleja ylläpitävälle sääntelylle.
Suomessa on pitkään keskusteltu tulisiko oikeudenkäynneissä ottaa käyttöön asianajajamonopoli.
Tämä tarkoittaisi sitä, että avustajana oikeudenkäynnissä saisi toimia vain asianajaja. Avustajia koskevaa sääntelyä muutettiin noin 10 vuotta sitten ja silloin oikeudenkäyntiavustajalle asetettiin edellytykseksi joko asianajajan kelpoisuus, kunnallisen oikeusavustajan tehtävä tai käyttöönotettu luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan pätevyys.
Näen, että jos tähän malliin kosketaan, meidän pitää harkita asianajajien roolia, sääntöjä ja sitä, kuinka haluamme tukea digitaalista oikeudenhoitoa tulevaisuudessa. Ratkaistavana on, onko ammattikuntamme sen käyttäjä vai kehittäjä.
