Syyte kaatui näytön puutteeseen. Syyttäjä ei voinut riittävässä määrin todistaa että vastaaja oli syyllistynyt tekijänoikeusrikokseen/rikkomukseen.
Tausta:
Finreactorin palvelinkapasiteetti oli noin 10.000 käyttäjää. Uusi käyttäjiä ei voitu ottaa mukaan kun käyttäjämäärä täyttyi. Halukkaat käyttäjät muodostivat samalle tunnukselle ryhmiä jossa samaa käyttäjätiliä käytti useampi käyttäjä. Poliisin teknisessä tutkimuksessa selvitettiin ainoastaan millä käyttäjätunnuksella tiedostoja oli jaettu. Sen sijaan IP-osoitteita ei tallennettu eikä niiden takana olevia ihmisiä tunnistettu. Muutamat käyttäjät jotka olivat tehneet lahjoituksia ja käyttivät tunnistettavia sähköpostiosoitteita olivat poliisille helppoja tutkimustäkyjä joihin se tarttui. Nämä satunnaisesti valikoituneet käyttäjät sitten raahattiin oikeuden eteen ja nimettiin: “pahimmat jakajat” -tittelillä.
Tuusulassa syytetty kutsui syyttäjän bluffin. Ei IP-osoitetta, ei yhteyttä käyttäjän ja jaetun tiedoston välillä.
