Laki kohtelee eri tavoin yrityksen pienomistajaa ja suuren osan yrityksestä omistavaa yrittäjää. Kun henkilön omistusosuus osakeyhtiössä kasvaa, herää usein kysymys: olenko vielä työntekijä vai katsotaanko minut yrittäjäksi?
Kysymys on olennainen, sillä yrittäjällä on useita työntekijästä poikkeavia velvollisuuksia ja toisaalta yrittäjä menettää useita työntekijälle kuuluvia etuuksia. Yrittäjä (tai johtavassa asemassa oleva henkilö) ei myöskään saa yhtä laajaa työlainsäädäännön tarjoamaa suojaa kuin työntekijä. Huomioon otettavia seikkoja liittyy mm. työttömyysturvaan, eläkkeeseen, tapaturmavakuutukseen sekä työsopimus-, työaika- ja vuosilomalakien noudattamiseen.
Yrittäjä, omistaja vai työntekijä
Yrittäjällä tarkoitetaan yleiskielessä henkilöä, joka toimintaan liittyvän riskin kantaen harjoittaa liiketoimintaa voiton tavoittelemiseksi. Lainsäädännössä ei kuitenkaan ole yhtenäistä yrittäjäkäsitettä ja henkilön onkin mahdollista olla samanaikaisesti yhden lain näkökulmasta yrittäjä ja toisen näkökulmasta työntekijä. Yrittäjäkäsite on määritelty mm. yrittäjän eläkelaissa (3 §), työttömyysturvalaissa (6 §) ja tapaturmavakuutuslaissa (2 §).
“Pelkkä osakeyhtiön osakkeiden omistaminen ei tee kenestäkään yrittäjää.”
Yrittäjyys on erotettava osakkuudesta. Pelkkä osakeyhtiön osakkeiden omistaminen ei tee kenestäkään yrittäjää. Yrittäjäksi voidaankin aina katsoa ainoastaan sellainen henkilö, joka työskentelee siinä osakeyhtiössä, jonka osakkeita hän (tai hänen perheenjäsenensä) omistaa.
Yrittäjä- ja työntekijävelvoitteiden määrittämisessä otetaan pääsääntöisesti huomioon kaksi seikkaa: Henkilön 1) asema yrityksessä ja 2) omistusosuus yrityksestä.
- Yleisesti ottaen vain johtavassa asemassa olevat henkilöt voidaan katsoa yrittäjiksi. Samoin työlainsäädäntöä sovelletaan johtavassa asemassa oleviin väljemmin kuin ns. rivityöntekijöihin.
- Omistusosuus määräytyy joko osuutena osakepääomasta tai osuutena osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Omistusosuuden määrittämiseen voi vaikuttaa omien osakeomistusten lisäksi perheen omistamat saman yrityksen osakkeet.
Miten laki kohtelee eri tavoin yrittäjää ja omistajaa
Lainsäätäjä on katsonut, että työnantajan tulee huolehtia tiettyjen etuuksien järjestämisestä työntekijälle. Tällaisia ovat mm. työttömyysturvan, eläkkeen ja tapaturmavakuutuksen järjestäminen. Kun tietyt edellytykset täyttyvät, henkilöä ei enää katsota näiden etuuksien järjestämisen kannalta työntekijäksi vaan yrittäjäksi. Tämä tarkoittaa, että henkilön on huolehdittava kyseisten etuuksien järjestämisestä itse itselleen.
Alla olevassa taulukossa on eritelty ne edellytykset, joiden täyttyessä henkilö katsotaan kyseisen etuuden kannalta yrittäjäksi, eli hänen on itse huolehdittava itse sen järjestämisestä. Merkitystä on omalla ja perheen omistusosuudella yrityksestä sekä henkilön omalla asemalla yrityksessä.
Milloin henkilö katsotaan yrittäjäksi (eli milloin alla mainittujen etuuksien järjestämisestä on huolehdittava itse)?
| Työttömyysturva | Eläke | Tapaturmavakuutus | ||
| Omistusosuus yrityksen osakkeista | Johtavassa asemassa | Rivityöntekijä | Johtavassa asemassa | Johtavassa asemassa |
| Oma | > 15 % | > 50 % | > 30 % | > 30 % |
| Yhdessä perheen kanssa | > 30 % | > 50 % | > 50 % | > 50 % |
| Perhe | > 30 % | > 50 % * | – | – |
Taulukosta selviää, että lähtökohtaisesti vain johtavassa asemassa olevat henkilöt voidaan katsoa yrittäjiksi.
* Esimerkki 1:
On mahdollista, että perheensä enemmistöomistamassa yrityksessä työskentelevä henkilö (“yrittäjä”) voi työttömäksi jäädessään olla vailla oikeutta työttömyysturvaan, vaikka hänellä itsellään ei olisi osakettakaan yrityksestä.
Yrittäjän puolison työttömyysturva
Yhtä lailla myös puolison osallistuminen yritystoimintaan voi tehdä puolisosta työttömyysturvalain mukaan yrittäjän, eikä puoliso saa näin ollen työttömyyskorvausta. Jos puoliso myöhemmin haluaa työttömyysturvaa, ei välttämättä ole riittävää, että puoliso on lopettanut työskentelyn yrityksessä.
Työnantaja, johtavassa asemassa oleva vai työntekijä
Yrittäjyys on erotettava edellä kuvatulla tavalla paitsi osakkuudesta myös työnantajuudesta. Vaikka yrittäjä on käytännössä usein myös työnantaja, on mahdollista (kuten esimerkin 1 tilanteessa), että työttömyysturvan näkökulmasta yrittäjäksi katsottava henkilö on myös työsuhteessa yritykseen ja työlainsäädännön silmissä siis työntekijä. Tällöin herää kysymys: miten työlainsäädäntö kohtelee tällaista henkilöä?
Henkilö on työsuhteessa, mikäli hän työskentelee työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan (Työsopimuslaki 1 §). Työsuhteeseen sovellettavaa lainsäädäntöä on mm. työsopimuslaki, vuosilomalaki ja työaikalaki. Arvioitaessa työsuhteen olemassaoloa henkilön mahdollisella omistusosuudella yrityksestä ei lähtökohtaisesti ole merkitystä.
Työlainsäädännön soveltumista arvioitaessa ratkaisevaa on se, onko henkilö yrityksessä johtavassa asemassa. Johtavassa asemassa oleviin työlainsäädäntö soveltuu väljemmin, ja esimerkiksi kilpailukieltosopimuksen solmiminen on tällöin perustellumpaa (Työsopimuslaki 3:5 §). Samoin työaikalaista johtuvat rajoitukset eivät sovellu johtavassa asemassa olevaan henkilöön riippumatta hänen mahdollisesta osaomistuksestaan yrityksessä (Työaikalaki 2 §). Suuri omistus voi toki sinänsä olla yksi merkki myös johtavan aseman olemassaolosta. Työttömyysturvan, eläkkeen ja tapaturmavakuutuksen kaltaisia prosenttimääräisiä rajoja ei kuitenkaan voida asettaa.
Lisää yrittämiseen ja työoikeuteen liittyviä artikkeleita löydät täältä: Yrittäjyys ja työoikeus.
