Markkinaoikeus antoi toukokuun lopussa tuomionsa kuunatsien avaruusalusten tekijänoikeuksista. Kyseessä oli Iron Sky -elokuvassa olleiden avaruusalusten 3D-malleja koskeva tuomio.
Riita mallintajien ja tuotantoyhtiöiden välillä oli kytenyt jo useamman vuoden. Käsittääkseni riita oli lähtenyt siitä, että tuotantoyhtiöt olivat halunneet käyttää avaruusalusten malleja esimerkiksi peleissä. Mallintajien käsityksen mukaan heillä oli aluksiin tekijänoikeus ja he olivat antaneet luvan mallien käyttöön vain ja ainoastaan elokuvassa. Sen sijaan jatkokäytöstä olisi pitänyt sopia erikseen.
Olipa tämä sitten riidan taustalla tai ei, mallintajien mitta täyttyi ja he nostivat kanteen markkinaoikeudessa, joka ratkoo nykyään Suomen tekijänoikeusriidat.
Mallintajien kanne: “Tekijänoikeudet Iron Sky -elokuvaan kuuluvat meille”
Mallintajien kanteessa oli kuusi eri vaatimusta. Mallintajat vaativat, että markkinaoikeus:
- Vahvistaa, että mallintajilla on tekijänoikeus Iron Sky -elokuvaan;
- Vahvistaa, että mallintajilla on tekijänoikeus heidän nimeämiinsä avaruusaluksiin,
- Vahvistaa, että mallintajat ovat luovuttaneet avaruusalusten tekijänoikeudet tuotantoyhtiöille vain Iron Sky -elokuvaan;
- Vahvistaa, että tuotantoyhtiöt ovat loukanneet mallintajien tekijänoikeuksia levittämällä Iron Sky -elokuvaan perustuvaa materiaalia,
- Kieltää tuotantoyhtiöitä jatkamasta 4-kohdan loukkaavaa toimintaa,
- Kieltää tuotantoyhtiöitä luovuttamasta oikeuksia Iron Sky -elokuvaan tai mallintajien avaruusaluksiin muuten kuin elokuvateoksena.
Vaatimuksia voi ryhmitellä niin, että kohdat 1 ja 2 ovat oma kokonaisuutensa ja 3 – 6 oma kokonaisuutensa.
Vaatimukset 1 ja 2 liittyivät siihen, että mallintajien mukaan avaruusaluksilla ja tietokoneella luodulla grafiikalla (joka muodostui suurelta osin avaruusalusten välisistä taisteluista, avaruusalusten kuvaamisesta, jne.) oli elokuvan kannalta niin iso rooli, että elokuvan tekijänoikeudet kuuluivat myös heille. Lisäksi mallintajat katsoivat, että avaruusalusten ulkomuoto oli heidän käsialaansa: hehän olivat alukset mallintaneet ja mallit ylittivät teoskynnyksen.
Vaatimukset 3 – 6 taas liittyivät siihen, että mallintajat olivat luovuttaneet tekijänoikeudet vain Iron Sky -elokuvaa varten. Jos tuotantoyhtiöt luovuttivat oikeuksia edelleen tai käyttivät niitä muuten kuin elokuvassa, se loukkasi mallintajien tekijänoikeutta.
Tuotantoyhtiö vastaa: “Alukset eivät ylitä teoskynnystä”
Tuotantoyhtiöt vastasivat kanteeseen ja vaativat, että markkinaoikeus jättää kanteen tutkimatta tai hylkää sen.
Tuotantoyhtiöiden mukaan mallintajille ei ollut syntynyt tekijänoikeuksia alun perinkään ja jos oli, he olivat luovuttaneet tekijänoikeutensa tuotantoyhtiöille. Tämän vuoksi heillä ei ollut asiavaltuutta esittää elokuvaan tai sen tekijänoikeuksiin perustuvia vaatimuksia. Tuotantoyhtiöiden mukaan mallintajat olivat luovuttaneet kaikki tekijänoikeutensa tuotantoyhtiöille, mikä piti mukanaan myös oikeuden muutella teoksia ja luovuttaa nuo tekijänoikeudet edelleen.
Mallintajat olivat tuotantoyhtiön näkemyksen mukaan lähinnä suorittavissa ja avustavissa rooleissa eikä heidän panoksensa ei ollut niin suuri, että mallintajat olisivat saaneet tekijänoikeutta elokuvaan. He eivät myöskään olleet niin luovassa työssä, että heille olisi syntynyt tekijänoikeus avaruusalusten malleihin – tuotantoyhtiön mukaan mallintajien työtä oli ohjannut niin tuottaja, ohjaaja kuin luova johtajakin.
Muun liiketoiminnan osalta tuotantoyhtiö totesi, että mallintajien vaatimukset olivat aiheettomia ja ennenaikaisia ja estäisivät tuotantoyhtiöiden toiminnan.
Tuotantoyhtiön vastakanne: “Teillä ei ole mitään oikeuksia”
Tuotantoyhtiöt eivät tyytyneet vain vastaamaan mallintajien kanteeseen, vaan nostivat oman vastakanteensa. Vastakanteessa tuotantoyhtiöt vaativat, että markkinaoikeus:
- Vahvistaa, ettei mallintajilla ole tekijänoikeuslain mukaista tekijänoikeutta Iron Sky -elokuvaan tai materiaaleihin, mitä he ovat tehneet ko. elokuvaan,
- Vahvistaa, ettei mallintajilla ole tekijänoikeuksia tulevaan Iron Sky: The Coming Race -elokuvaan,
- Vahvistaa, ettei mallintajilla ole oikeutta käyttää mitään Iron Sky -elokuvaan tekemäänsä materiaalia,
- Kieltää kahta mallintajaa jatkamasta tuotantoyhtiöiden oikeuksien loukkaamista ja määrää heidät sakon uhalla lopettamaan tuotantoyhtiöiden tekijänoikeuksien loukkaamisen.
Tuotantoyhtiöiden mielestä ei ollut riittävää, että markkinaoikeus vain hylkäisi mallintajien kanteet. Sen sijaan markkinaoikeuden piti yhtiöiden mielestä erikseen vahvistaa, että mallintajilla ei ole mitään oikeuksia töihinsä, vaan että oikeudet kuuluvat tuotantoyhtiöille.
Lisäksi tuotantoyhtiöitä kismitti, että ainakin jotkut mallintajat olivat aloitelleet pelituotantoa, jossa he olivat käyttäneet Iron Skytä varten tekemiään malleja ja toisaalta kaupitelleet elokuvaa varten mallintamistaan avaruusaluksista vedoksia (esim. julisteita). Koska yhtiöt katsoivat mallien kuuluvan heille, ei mallintajilla ollut oikeutta tähän toimintaan.
Mallintajien vastaus: “Tuotantoyhtiöiden vaatimuksia ei voi käsitellä ja ne ovat ennenaikaisia ja perusteettomia”
Arvatusti mallintajat eivät olleet tuotantoyhtiöiden kanssa samaa mieltä.
Mallintajat vastasivat, ettei tuotantoyhtiöiden vastakannetta tulisi käsitellä mallintajien kanteen lis pendens -vaikutuksen vuoksi. Lis pendens tarkoittaa juristilatinassa nk. vireilläolovaikutusta: jos jokin oikeuskysymys on vireillä jossain tuomioistuimessa, samaa riitaa ei voida samanaikaisesti käsitellä toisessa tuomioistuimessa.
Lisäksi vastakanne oli mallintajien mielestä ennenaikaisia ja perusteettomia: vahvistuskannetta Iron Sky: The Coming Race -elokuvan osalta ei voitu käsitellä, koska elokuvaa ei vielä ollut. Vaatimus oli mallintajien mielestä myös perusteeton, koska mallintajat eivät olleet edes väittäneet olleensa mukana ko. elokuvan tekemisessä.
Mitä tuli tuotantoyhtiöiden kieltovaatimuksiin, mallintajat totesivat, että jos he olisivatkin käyttäneet Iron Sky -elokuvassa olleita malleja, heillä olisi ollut niihin oikeus. Lisäksi yksi mallintajista oli mallintanut Valkyrie-aluksen kokonaan uudelleen. Joka tapauksessa mahdollinen liiketoiminta ei olisi ollut tekijänoikeudellisesti relevanttia eikä sitä siksi voisi kieltää.
Tuomio: mallintajilla ei oikeutta Iron Sky -elokuvaan tai avaruusalusten malleihin
Oikeudenkäynnissä perehdyttiin lukuisiin todisteisiin ja kuultiin useita todistajia. Lopulta markkinaoikeus antoi ratkaisunsa. Ratkaisu oli pääasiassa seuraavanlainen:
1) Mallintajilla ei ole tekijänoikeutta Iron Sky -elokuvaan.
Markkinaoikeus totesi, että tekijänoikeuslain esitöiden mukaan voi “käytännössä olla vaikeata todeta, kenelle tekeijänoikeuden elokuvateokseen on katsottava kuuluvan”. Elokuvista puhuttaessa tulee myös erottaa, puhutaanko koko elokuvan tekijänoikeudesta vai elokuvassa esiintyvien teosten tai suoritusten tekijänoikeuksista. Tyypillisesti tekijänoikeus koko elokuvaan voi syntyä lähinnä käsikirjoittajalle ja ohjaajalle. Lisäksi elokuvan osiin voi syntyä tekijänoikeus mm. elokuvamusiikin tekijälle, kuvaajalle, leikkaajalle, lavastajalle, arkkitehdille tai koreografille.
Oleellista on selvittää, onko työ ollut taiteellisesti itsenäistä ja omaperäistä ilmaisua. Markkinaoikeus katsoi, että elokuvan digitaalisista lavasteista oli vastannut Jussi Lehtiniemi, joka oli myös elokuvan taiteellinen johtaja ja visuaalisista tehosteista Samuli Torssonen. Avaruusalusten malleja oli ollut luomassa ainakin noin 30 henkilöä.
Mallintajien mukaan heidän luovan ja itsenäisen työnsä osuus oli elokuvassa ollut niin merkittävä, että heille kuului tekijänoikeus koko elokuvaan. Markkinaoikeus katsoi toisin. MAO totesi, että mallintajien työ oli sinällään elokuvan kannalta merkityksellistä ja että tietokoneilla luodut visuaaliset tehosteet olivat sinänsä keskeisiä elokuvalle. MAO myös totesi, että elokuvassa oli useita pelkästään tietokoneella luotuja kohtauksia. Tästä huolimatta tietokoneilla luodut osuudet eivät olleet kerronnallisesti ja ajallisesti elokuvan pääosassa eivätkä ne määrittäneet Iron Sky -elokuvaa sellaisella tavalla, “jolla olisi olennaista merkitystä koko elokuvateoksen tekijää koskevassa tekijänoikeudellisessa arvioinnissa”.
Markkinaoikeus siis katsoi, että vaikka mallintajat olivatkin toimineet erilaisissa rooleissa avustaen elokuvan digitaalisten visuaalisten tehosteiden luomisessa, näitä rooleja ei voitu rinnastaa elokuvan tekijöinä pidettäviin henkilöihin tai edes päävastuullisen lavastajan rooliin. Näin oli riippumatta siitä, oliko heidän työnsä avaruusalusten mallien kannalta itsenäistä ja omaperäistä tai olisiko heillä erikseen tekijänoikeus avaruusalusten malleihin.
Tästä syystä markkinaoikeus katsoi, että mallintajilla ei ollut tekijänoikeutta Iron Sky -elokuvaan.
2) Mallintajilla ei ole tekijänoikeutta avaruusalusten malleihin.
Toinen mallintajien väite siis oli, että heillä on tekijänoikeudet tekemiinsä avaruusalusten malleihin. Markkinaoikeus katsoi toisin.
Markkinaoikeus totesi, että oikeuskirjallisuuden mukaan tekijänoikeuden kannalta teoksen omaperäisyys on olennaista. Tämä tarkoittaa, että kenenkään toisen kuin tekijän ei voitaisi olettaa päätyvän samanlaiseen lopputulokseen, jos toinen ryhtyisi itsenäisesti vastaavaan luomistyöhön. Toisaalta tekijänoikeuden saamisen kannalta on merkityksetöntä, kuinka taiteellinen tai laadukas syntynyt teos on. Myöskään luomistyöhön käytetyn ajan, vaivan tai teknisen taidon määrällä ei ole merkitystä. Vaikka tuote olisi vaatinut kuinka paljon työtä ja taitoa tahansa, sitä ei voi pelkästään tällä perusteella pitää tekijänoikeudella suojattuna teoksena, jos se ei ole omaperäinen.
Toisin sanoen sillä, kuinka paljon teknistä taitoa tai aikaa avaruusalusten mallintaminen oli vaatinut, ei ollut väliä avaruusalusten tekijänoikeudellista asemaa ratkoessa. Sen sijaan piti selvittää, kuka oli tehnyt itsenäisiä, taiteellisia valintoja avaruusalusten suhteen.
Markkinaoikeus katsoi, että Torssonen oli tuonut elokuvalle visuaalisen ilmeen ja Lehtiniemi rakentanut Torssosen visioiden perusteella konkretiaa. Sekä Torssonen että Lehtiniemi olivat keskustelleet lähes päivittäin visuaalisista efekteistä vastanneen VFX-tiimin kanssa. Torssonen arvioi avaruusalusten mallinnusta teknisestä kulmasta ja Lehtiniemi visuaalisesta. Viime kädessä ohjaaja Timo Vuorensola päätti, mitä elokuvaan hyväksyttiin. Aluksia koskevat hyväksymispäätökset teki ensin taiteellinen johtaja Lehtiniemi ja lopullisesti ohjaaja Vuorensola.
Todistajana Lehtiniemi kertoi, että avaruusalusten konseptisuunnitelmat olivat hänen käsistään peräisin. Hän ohjeisti, mitä mallinnetaan, antoi malliluonnokset ja referenssikuvat ja ohjasi mallintajien työskentelyä. Lehtiniemi päätti, milloin kukin malli oli valmis. Lehtiniemen mukaan “malli oli hyvä silloin kun asiat olivat paikallaan ja kun se kunnioitti suunnitelman olemusta ja henkeä sillä tarkkuudella, millä se tullaan elokuvassa näkemään”. Varsinaisten mallien tekemisen Lehtiniemi kuitenkin uskoi mallintajien käsiin, sillä mallien tekeminen vaatii paljon työtä.
Kuten yllä kerroin, tekijänoikeudelliseen arviointiin ei vaikuta se, kuinka paljon teknistä työtä jonkin asian luomiseksi on vaadittu. Oleellista ovat itsenäiset ja luovat, taiteelliset päätökset. Markkinaoikeus katsoi, että avaruusalusten ulkoasun osalta itsenäisiä ja luovia päätöksiä olivat tehneet Torssonen ja erityisesti Lehtiniemi, sekä myös Vuorensola, joka oli ohjannut Torssosen ja Lehtiniemen työskentelyä.
Vaikka mallintajat olivatkin siis tehneet kovasti töitä avaruusalusten mallintamiseksi, heidän työnsä oli enemmänkin mekaanista, avustavaa työtä eikä itsenäistä luomistyötä. Tämän vuoksi mallintajille ei kuulunut tekijänoikeuksia avaruusaluksiin.
Markkinaoikeus teki kuitenkin yhden poikkeuksen. MAO nimittäin katsoi, että mallintajiin kuuluneelle Sebastian Barquinille oli syntynyt oikeus elokuvassa näkyvään Japanin edustajien avaruusalukseen. Tämä johtui siitä, että toisin kuin muiden alusten kohdalla, Barquin oli vastannut Japanin edustajien aluksesta kokonaan itse. Hän oli tehnyt, mallintanut ja teksturoinut aluksen kokonaan itse. Joihinkin osiin hän oli ottanut inspiraatiota NASAn kuvista. Tuotantoyhtiöt olivat vastatodisteinaan viitanneet konseptikuviin, mutta eivät olleet yksilöineet, miten tuotantoyhtiöt tai edes Lehtiniemi olisivat liittyneet Japanin aluksen luomiseen.
Tästä syystä MAO katsoi, että Japanin edustajien aluksen kohdalla – toisin kuin muiden avaruusalusten kohdalla – Barquin oli luonut aluksen itse eikä esimerkiksi Lehtiniemen konseptikuvien, mallien ja ohjauksen perusteella.
3) Mallintajat ovat luovuttaneet kaikki tekijänoikeutensa tuotantoyhtiöille.
Mallintajat olivat vaatineet MAOn vahvistavan, että he olivat luovuttaneet tekijänoikeutensa vain Iron Sky -elokuvaa varten.
Markkinaoikeus totesi, että kannevaatimus on jo lähtökohtaisesti hylättävä muuten kuin Barquinin tekemän Japanin aluksen osalta. Näin siksi, että markkinaoikeus aiemmin kerrotulla tavalla katsoi, ettei muille mallintajille kuin Barquinille ollut syntynyt tekijänoikeutta. Jos tekijänoikeutta ei ole syntynyt, ei sitä voi myöskään luovuttaa.
Barquinin osalta MAO totesi, että Barquinilla oli ollut työsopimus, jonka mukaisesti hän oli alkanut suunnitella ja mallintaa Japanin edustajien alusta. Työsopimuksessa Barquin oli todennut luovuttavansa “kaikki oikeudet hänen luomaansa materiaaliin, mukaanlukien oikeudet tuottaa, levittää, esittää ja promotoida elokuvaa missä tahansa muodossa missä tahansa levitysmuodossa missä maassa tahansa. Nämä oikeudet ovat luovutettavissa kolmannelle osapuolelle (kuten Blind Spot Picturesille) työntekijää kuulematta. Tässä sopimuksessa sovittu kompensaatio on kompensaatio myös näistä oikeuksista”.
Sanamuodosta markkinaoikeus päätteli, että Barquinin työsopimus oli sisältänyt myös tekijänoikeuksien luovutuksen työnantajalle. Kun sopimuksessa oli käytetty muotoa “including but not limited to unlimited rights to”, MAO päätteli, että oikeuksien luovutus on koskenut kaikkia mahdollisia hyödyntämismuotoja.
Markkinaoikeus totesi, että lähtökohtaisesti tekijänoikeuslaki kieltää teoksen muuttamisen ilman tekijän lupaa, ellei muuttamisoikeudesta ole nimenomaisesti sovittu. Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että muunteluoikeus pitäisi nimenomaisesti mainita tekijänoikeuksien luovutussopimuksessa. Toisaalta maininnan puuttuminen ei merkitse sitä, etteikö luovutuksensaaja olisi voinut saada muunteluoikeuttakin. Muunteluoikeuden luovutuksen ei nimittäin tarvitse olla nimenomainen vaan se voidaan päätellä myös olosuhteista ja luovutuksen tarkoituksesta.
Tässä tapauksessa, kun avaruusalusten mallintaminen tapahtui muutenkin työryhmässä ja alusten lopulliseen ulkoasuun vaikuttivat monien henkilöiden työpanokset. Barquin ei siis MAOn mukaan voinut olettaa, ettei avaruusalusta muunneltaisi. Markkinaoikeus totesi myös, että elokuva-alan normaaliin toimintaan kuuluu, että elokuviin sisällytettäviä teoksia voidaan muunnella elokuvan tekemisen vuoksi, mikä Barquininkin piti ymmärtää.
Tästä syystä MAO katsoi, että Barquin oli luovuttanut Japanin edustajien alukseen myös muunteluoikeuden.
4) Muita mallintajien vaatimuksia ei tarvitse tutkia.
Koska mallintajilla ei ollut oikeutta Iron Sky -elokuvaan eikä siinä esiintyviin avaruusalusten malleihin Barquinia lukuunottamatta, joka hänkin oli luovuttanut oikeutensa tuotantoyhtiöille, markkinaoikeus katsoi, ettei muita mallintajien vaatimuksia tarvinnut tutkia.
Ja miksi olisikaan: mallintajien vaatimukset 4, 5 ja 6 perustuivat sille, että mallintajilla olisi ollut tekijänoikeus elokuvaan tai avaruusalusten malleihin. Koska mallintajilla ei ollut näitä oikeuksia, vaatimuksilta putosi pohja eikä niitä tarvinnut tutkia.
Tuomio vastakanteesta: vastakanne on pääsääntöisesti turha
Vastakanteessaan tuotantoyhtiöt siis vaativat markkinaoikeutta vahvistamaan, että mallintajilla ei ollut mitään oikeuksia Iron Sky -elokuvaan tai elokuvaan tekemiinsä materiaaleihin.
Markkinaoikeus totesi, että tuomionsa mukaisesti mallintajille ei ollut syntynyt tekijänoikeutta materiaaleihinsa Barquinin luomaa Japanin edustajien alusta lukuunottamatta ja nekin oikeudet hän oli siirtänyt tuotantoyhtiöille. Näin ollen markkinaoikeus vahvisti tuotantoyhtiöiden vaatimuksen.
Toisaalta Iron Sky: The Coming Race -elokuvaan koskevat vaatimukset MAO hylkäsi enneaikaisina.
Tuotantoyhtiöt olivat myös vaatineet markkinaoikeutta kieltämään mallintajilta “Kaiken Iron Sky -elokuvaa varten tekemänsä materiaalin” käytön. Markkinaoikeus katsoi, ettei vaatimusta voinut hyväksyä, sillä vaatimus oli liian yleinen ja toisaalta yksilöimätön.
Lopuksi tuotantoyhtiöt olivat vaatineet markkinaoikeutta kieltämään nimettyjä mallintajia käyttämästä elokuvaan tehtyä materiaalia ja lopettamaan niiden käytön, koska se rikkoi tuotantoyhtiöiden tekijänoikeutta.
Markkinaoikeus totesi, että tuotantoyhtiöiden vaatimus oli yksilöimätön. Siitä ei käynyt ilmi, miten tuotantoyhtiöt katsoivat tekijänoikeuttaan loukatun. Ensinnäkin oli jäänyt näyttämättä, miten materiaalin käyttö olisi loukannut tuotantoyhtiöiden oikeutta Iron Sky -elokuvaan. Toisaalta tuotantoyhtiöiden vaatimus saattoi liittyä Valkyrie-aluksen käyttöön. Mallintajat olivat nimittäin valmistaneet aluksesta kappaleita ja saattaneet sitä yleisön saataviin (ilmeisesti valmistamalla julisteita ja myymällä niitä).
Markkinaoikeus toisti, ettei mallintajille ollut syntynyt tekijänoikeutta Valkyrie-alukseen. Toisaalta tuotantoyhtiöt eivät olleet väittäneet tai esittäneet selvitystä, jonka perusteella olisi todettavissa, kenelle aluksen tekijänoikeus olisi syntynyt ja että oliko tämä tekijänoikeus siirtynyt tuotantoyhtiölle. Tuotantoyhtiöt eivät myöskään olleet esittäneet perusteita sille, miten mallintajien menettely loukkaisi tuotantoyhtiöiden tekijänoikeutta. Tämän vuoksi markkinaoikeus katsoi, että kyseinen tekijänoikeusloukkaus oli jäänyt näyttämättä toteen eikä menettelystä tarvinnut lausua pidemmälti. Näin markkinaoikeus hylkäsi tuotantoyhtiöiden vastakanteen tältä osin.
Lopulta: mitä opimme Iron Sky -riidasta?
Markkinaoikeus katsoi, että mallintajat olivat hävinneet tapauksen ja määräsi heidän maksettavakseen tuotantoyhtiöiden yli 50 000 euron oikeudenkäyntikulut. Vastakanteen osalta molemmat osapuolet saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, sillä vaikka tuotantoyhtiöt olivat voittaneet vastakanteen osittain, markkinaoikeus oli hylännyt suuren osan väitteistä.
Mitä riita sitten lopulta osoittaa, on vaikea sanoa.
Elokuvatuotannossa, jossa digitaalisia tehosteita yms. luodaan ryhmätyönä, on mahdollista, että esimerkiksi 3D-mallien tuotantoon osallistuu lukuisia ihmisiä. Jos mallintajien työ katsotaan mekaaniseksi (joskin teknistä taitavuutta vaativaksi) työksi, he eivät saa työhönsä tekijänoikeutta, jos he toimivat jonkun toisen ohjauksen alaisena, varsinkin jos tämä ohjaaja ohjeistaa mallintajille sitä, miltä valmiiden tuotosten pitäisi näyttää – silloin tämä ohjaaja tekee luovat valinnat, eikä niinkään mallintaja.
Toisaalta jutussa jäi avoimeksi, kenelle tekijänoikeus oli lopulta syntynyt. Itse katson, että todennäköisimmin se olisi syntynyt Lehtimäelle, joka toimi elokuvan taiteellisena johtajana ja jonka piirustusten ja mallien mukaan avaruusalukset oli luotu. Tämä asia jäi kuitenkin selvittämättä.
Tietämättä, mistä juttu on alun perin lähtenyt, on jutusta paha vetää erityisiä päätelmiä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että mallintajat ovat käsittäneet luovuttavansa oikeutensa vain hyvin rajoitetusti ja yllättyneet, kun tuotantoyhtiöt ovatkin käyttäneet oikeuksia huomattavasti laajemmin kuin mitä mallintajat ovat käsittäneet.
Vaikka tapaus oli todella mielenkiintoinen, sen juridinen anti oli lähinnä tekijänoikeuksien perusperiaatteiden vahvistamista: tekijänoikeutta ei saa edes kovalla, teknisesti vaativalla työllä, jos työhön ei liity itsenäisiä, taiteellisia ja luovia valintoja.
Lisää tekijänoikeuksia koskevia artikkeleitamme löydät täältä: Tekijänoikeus.
