Nature lehti kirjoittaa akateemisten kustantajien palkkaavan tunnetun loanheittoon erikoistuneen yritysviestinnän konsultti Eric Dezenhallin. Hänen Göbbelsmäinen ohjeensa kustantajille oli varmistimien poistaminen:
“Media massaging is not the same as intellectual debate.”
Kustantajat pelkäävät ,että tiedemaailmassa leviävä open access -liike tuhoaa erittäin kannattavan tieteellisen julkaisemisen liiketoiminnan. Liike liittyy tutkimuslaitosten närään tieteellisiä julkaisutoimintaa harjoittaviin kustannustaloihin. Kustantajien liiketoiminta perustuu usein julkisin varoin tuotettujen artikkelien tieteelliselle yhteisölle takaisinmyyntiin.
- Tutkija tuottaa artikkelin yhteiskunnan rahoituksella ja lähettää sen lehteen.
- Kustantaja lähettää artikkelin aikaisemmin lehteen hyväksytyille kirjoittajille arvioitavaksi.
- Arvioijat lukevat artikkelin osana tutkimushankkeiden piirissä olevaa virkatyötä jonka tyypillisesti maksaa yhteiskunta.
- Hyväksytyt artikkelit julkaistaan lehdessä joka myydään kirjastoille joiden rahoitus tulee yhteiskunnalta.
- Artikkelin kirjoittanut tutkija menettää tyypillisesti oikeudet julkaista artikkelin sähköisesti esimerkiksi omilla kotisivuillaan.
Kustantajien antama lisäarvo on vertaisarvioinnin järjestäminen. Tyypillisesti tästä työstä ei makseta paperien arvioijille palkkaa. Toinen lisä julkaisuissa on brandin varjelu. Esimerkiksi Nature-lehdessä julkaisu on luonnontieteen alueella tutkijalle lähes akateemisen karman lottovoitto. Verkossa ilmestyvillä open access lehdillä on vielä paljon tehtävää tämän arvon tallettamiseksi. Kustantajien levottomasta liikehdinnästä voisi päätellä, että liike tekee jo jotain kuitenkin oikein.
