Postataan nyt vielä tästäkin vaikka aihe ei ehkä täysin sovi lakiblogiin. Lueskellessani TEM:in sivuja jäin kelailemaan Vesa Puttosen raporttia “Julkisen kasvurahoituksen ja yritystukijärjestelmän kehittäminen”.
Aihe on tunnetusti erittäin kuuma peruna eikä Puttosen raportti ole ainoa lajiaan. Aihe liittyy myös Turreen siltä osin, että olemme vuosien varrella konsultoineet lukemattomia kasvuyrityksiä ja samalla auttaneet niitä löytämään itsensä tukiohjelmiin muun muassa juristipalkkioiden kattamista varten… Nyttemmin oma näkemykseni pohjautuu erityisesti Tuxeran keissiin eikä siten rajoitu lakiasioihin (Tuxeran lakikulut menee muuten Yhdysvaltoihin).
Koko Puttosen selvitys tiivistyy mielestäni seuraavaan tilitykseen (sivu 15):
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professorina oma kokemukseni on, että onnistumme ilmaisen opiskelun turvin houkuttelemaan maahan ulkomaisia nuoria, joista moni olisi halukas jäämään maahan valmistumisensa jälkeen. Opiskelijoiden valmistuttua yhteiskunnan ovet kuitenkin sulkeutuvat. Yrityksillä ei näytä olevan suuressa määrin käyttöä vieraskieliselle ja -tapaiselle työvoimaresurssille.
Seurauksena on, että me suomalaiset pyrimme löytämään taianomaisen ”Suomen mallin”, jossa omiin vahvuuksiimme nojaten ja omia järjestelmiämme kehittäen ilman aitoa halua avautua maailmalle koetamme pitää paikkamme kansainvälisen kilpajuoksun kärkijoukossa.
Suomessa on kyllä rahaa alkuvaiheen ideoille ja yrityksille. Ulkomaille meneminen sinänsä on helppoa ja tukiorganisaatioita riittävästi. Kohdemarkkinasta ja toimialasta riippuen FinPro ja Finnode toimivat hyvin tai todella hyvin. Lyhyesti sanottuna käyntiin päästään aina, ja riskit ovat pieniä. Suurin ongelma on päästä ideasta 10 miljoonan liikevaihtoon ja kasvattaa toiminta kestäväksi kansainväliseksi bisnekseksi. Ja tässä törmätään mielestäni turhan usein Puttosen kritisoimaan “Suomen malliin.”
Oma kokemukseni ja näkemykseni on, että aito kansainvälinen kasvuyritys toimii nykyään ehkä suomalais-vetoisesti, mutta esim. Tuxerassa itseni lisäksi ei ole muita suomalaisia palkkalistoilla. Onneksi Suomesta on tällä hetkellä yllättävän helppo löytää päteviä myyntitutkia vaikkapa Kiinaan ja Koreaan. Yksistään Teknillisellä korkeakoululla on satoja päteviä kiinalaisia opiskelijoita, joista suuri osa on vailla työtä. On hämmentävää havaita, miten paljon Suomesta saa nykyään resursseja kansainvälisen kasvuyrityksen tarpeisiin kunhan vain uskaltaa tehdä muista poikkeavia valintoja. On järjetöntä tuhlausta heittää näitä tulevaisuuden tekijöitä valmistumisen jälkeen ulos. Tähän maahan mahtuisi vaikka kuinka monta Tuxeraa lisää.
