KKO ei antanut valituslupaa DVD-levyjen katselunestoa koskevassa jutussa. Hovin tuomio jäi siten pysyväksi. Valituslupapäätöksiä ei perustella.
Lähinnä vaihtoehdoiksi jää tuomion purkuhakemus (toivoton ajatus) ja valitus Euroopan ihmisoikeustuomiostuimeen sananvapausperusteilla (parempi ajatus).
Keissi jäi siis valitettavasti kesken. Hovin päätöksestä ei ole ennakkoratkaisuksi. Hovin “linjausta” kritiikittä soveltaen katselunestoista ei saa keskustella julkisesti, katselunestoa ei saa kiertää vaikka laki tämän nimenomaisesti sallii, ja vahingossa kiertäminen ei tee suojakeinosta tehotonta toisin kuin lain esitöissä sanotaan. Jne. Tässä ei ole tietenkään mitään järkeä, enkä siksi usko hovin edes yrittäneen tehdä mitään linjausta. He yrittivät nähdäkseni tehdä tästä yksittäisen keissin epämääräisillä faktoilla ilman mitään ihmeempiä laintulkintakysymyksiä.
Arvailujen varaan jää, miksi KKO:lta ei lupaa herunut. Ehkä pitivät faktoja liian epäselvinä, tai juridiikkaa liian alttiina poliittisille interventioille joihin eivät halunneet missään nimessä sekaantua, tai katsoivat että ratkaisua vaille jäävät intressit olivat aika mitättömiä tässä yksittäisessä tapauksessa, joka lähti liikkeelle puhtaasta provokaatiosta. Who knows.
