Oikeudenhaltijat ovat vieneet markkinaoikeuteen vajaat parikymmentä tekijänoikeuskirjejuttua, mutta useimmat niistä on sovittu ennen pääkäsittelyä. Pääkäsittelyssä onkin tähän mennessä ratkaistu vain 3 tapausta.
Viime perjantaina 15.9.2017 markkinaoikeus antoi tekijänoikeuskirjetapauksessa uuden ratkaisun MAO:565/17, jossa markkinaoikeus katsoi vastaajan jakaneen A Walk Among The Tombstones -elokuvaa Bittorrent-vertaisverkossa ja määräsi tämän maksamaan kantaja Scanboxille tekijänoikeudellista hyvitystä 100 euroa ja Scanboxin oikeudenkäyntikulut, jotka olivat noin 33.000 euroa.
Tapauksessa oli tekijänoikeuskirjetapausten kannalta sekä uusia että tuttuja käänteitä.
Uutena ja juridisesti mielenkiintoisena seikkana oikeus katsoi, että kantajien nk. asiavaltuus oli korjaantunut lisenssin saamisen jälkeen. Lisäksi oikeus arvioi tuttuja väitteitä WLANeista ja tietokoneiden tutkimisista, mutta tapauksen erityispiirteiden vuoksi päätyi joissain päätelmissään eri kannalle kuin ennen.
Emme edustaneet tapauksessa mitään osapuolta, vaan analyysimme on kirjoitettu tuomion perusteella.
Oikeudenhaltijoiden asiavaltuus korjaantui jälkikäteen
Nyt käsitellyn tapauksen mielenkiintoisin anti oli nk. asiavaltuuden määrittäminen ja sen korjautuminen.
Asiavaltuus on juridinen termi, joka tarkoittaa, onko henkilö kelpoinen käymään oikeutta omissa nimissään. Usein asia on päivänselvä: pahoinpidelty henkilö on rikoksen uhri, toimimattoman laitteen toimittanut firma on kärsinyt sopimusrikkomuksen vuoksi ja niin edelleen. Näissä tapauksissa on selvää, kenellä on oikeus käydä oikeutta.
Joskus asiavaltuus on kuitenkin vaikeammin määriteltävissä. Esimerkiksi tekijänoikeudellisissa asioissa alkuperäinen oikeudenhaltija – tai oikeudenhaltijat – ovat saattaneet myöntää erilaisia lisenssejä erilaisille tahoille. Kun oikeudet ovat tällä tavalla hajaantuneet, ei ole välttämättä lainkaan selvää, kuka on oikea taho edustamaan teoksen oikeuksia tuomioistuimessa.
Edellisessä tekijänoikeuskirjeitä koskeneessa tapauksessa MAO:55/17 (7.2.2017) markkinaoikeus katsoi, että Scanboxin lisenssi kattoi vain elokuvan pohjoismaisille kielille jälkiäänitetyt tai tekstitetyt versiot. Vaikka Scanbox oli saanut täydennyslisenssin valvoa kaikkien kieliversioiden lainvastaista jakelua, markkinaoikeus tästä huolimatta katsoi, että Scanboxilta puuttui asiavaltuus eli kelpoisuus esiintyä elokuvan oikeudenomistajana oikeudessa ja hylkäsi Scanboxin vaatimukset.
Jotkut tahot katsoivat, että tämä olisi päättänyt Scanboxin tekijänoikeuskirjetoiminnan ainakin A Walk Among The Tombstonesin osalta 7.2.2017 edeltävistä havainnoista, sillä näiden näkemysten mukaan asiavaltuus ei voinut korjaantua jälkikäteen. Scanboxin saama lisenssi oli mikä oli, eikä sitä voinut enää muuttaa päätöstä edeltävältä ajalta.
Luonnollisesti tämä tulkinta ei vastannut oikeudenhaltijoiden kantaa. Nyt markkinaoikeuden ratkaisemassa tapauksessa 565/17 oikeudenhaltijat toimittivatkin markkinaoikeudelle enemmän asiavaltuuteen liittyvää todistusaineistoa ja markkinaoikeus vahvisti oikeudenhaltijoiden kannan: oikeudenhaltijoilla oli asiavaltuus.
Tapauksessa Scanboxin lisenssin oli alunperin antanut Exclusive Media Distribution -niminen tuotantoyhtiö, joka oli sittemmin siirtänyt elokuvan oikeudet Tombstones Movie Holding -nimiselle yhtiölle. Tombstones-yhtiö oli oikeudenkäyntiä varten antanut lausuman, jonka mukaan Scanboxin saaman lisenssin tarkoitus ei ollut rajoittaa Scanboxin oikeutta elokuvaan ilman pohjoismaista jälkiäänitystä tai tekstitystä, vaan että sopimuksen tarkoituksena on ollut mahdollistaa elokuvan muuntelu näiltä osin pohjoismaisia markkinoita varten.
Scanboxilla oli siis asiavaltuus myös jälkiäänittämättömään tai tekstittämättömään elokuvaan Pohjoismaissa, vaikka a) Scanboxin alkuperäisen elokuvalisenssin oli antanut Exclusive Media ja b) elokuvan oikeudenhaltija oli sittemmin vaihtunut Tombstones-yhtiöksi, joka c) oli antanut lausuman lisenssin tarkoituksesta.
Aiemmassa tapauksessa puuttuneeksi katsottu asiavaltuus siis korjaantui tässä tapauksessa jälkikäteen oikeudenhaltijoiden eduksi.
Kantajan tulee nousta todistelun portaita
Tekijänoikeuskirjetapauksille on tyypillistä se, että niissä on useita eri “portaita” joita kantajan perustelun tulee nousta, jotta tuomioistuin voisi tuomita vastaajan. Jos kantaja epäonnistuu alemman portaan todistamisessa, juttu kaatuu siihen, vaikka kantaja kykenisi todistamaan ylemmät portaat aukottomasti. Tässä tapauksessa portaat olivat seuraavat:
- Onko kantajalla asiavaltuus?
- Onko kantajan väittämä IP-osoite kuulunut vastaajalle tekoaikana?
- Onko nimenomaan vastaaja jakanut teosta, vai voisiko se olla joku muu?
Kun oikeus oli todennut asiavaltuuden, se ryhtyi käsittelemään tapauksen muita seikkoja.
Vastaajan vaillinainen Facebook-todistelu kostautui
Helmikuussa kirjoitimme, että Facebook pitää käyttäjistään IP-lokia, jonka käyttäjä voi ladata itselleen (ks. kirjoituksemme Tarkasta internetosoite – Näillä ohjeilla selvität IP-osoitteesi historian). Totesimme myös, että sitä voi mahdollisesti käyttää oikeudenkäynnissä todisteena – kunhan on varma siitä, että siitä on itselleen hyötyä eikä päinvastoin!
Tapauksessa vastaaja oli ladannut Facebook-käyttäjälokinsa ja sen avulla yrittänyt todistaa, ettei hän ole käyttänyt sitä IP-osoitetta, jota oikeudenhaltijat väittivät hänen käyttäneen. Tämä ei kuitenkaan tapauksessa kannattanut.
Vaikka markkinaoikeus uskoi vastaajaa siinä, että vastaaja oli todennäköisesti käyttänyt muitakin IP-osoitteita kuin oikeudenhaltijoiden väittämää IP-osoitetta, Facebook-loki ei tuomioistuimen mukaan ollut täysin luotettava. Tämä johtui siitä, että Facebook-lokista ilmenevien tietojen mukaan siinä oli 60 sivua, joista vastaaja oli toimittanut todisteeksi vain 3 sivua. Näiltäkin kolmelta sivulta vastaaja oli mustannut joitain kohtia. Oikeus katsoi, että tämä teki lokin epäluotettavaksi.
Lisäksi oikeus totesi, että vastaaja oli luonut Facebook-profiilinsa vuonna 2008, mutta vastaajan toimittamasta otteesta ilmeni tämän toiminta vain tammi- ja helmikuulta 2017. Sen sijaan lokista ei käynyt ilmi vastaajan toimintaa väitetyltä tekoajalta alkuvuodesta 2015. Näin loki ei todistanut, mikä vastaajan IP olisi ollut tekoaikana.
Kun oikeudenhaltijoiden todisteena oli vastaajan internetoperaattorin lausunto siitä, että vastaajan IP-osoite oli ollut tekoaikana kantajien väittämä, vastaajan tarjoama aukollinen, osittainen ja sieltä täältä mustattu Facebook-loki ei ollut tuomioistuimen näkemyksen mukaan tarpeeksi uskottava vastatodiste.
Tuomioistuin siis katsoi, että kantajan väittämä IP-osoite oli kuulunut vastaajalle tekoaikana.
Vastaajan langattoman verkon asetukset, pääteohjelmat ja internet-viestit kostautuivat
Kun markkinaoikeus oli katsonut, että kantajan väittämä IP-osoite oli kuulunut tekoaikana vastaanottajalle, sen tuli seuraavaksi arvioida, oliko nimenomaan vastaaja jakanut teosta. Tämän arvioinnin tuomioistuin jakoi kahteen: a) olisiko esim. naapuri voinut jakaa elokuvaa vastaajan langattoman verkon kautta tai b) olisiko jakaja voinut olla joku vastaajan perheenjäsen.
Harvinaiset Bittorrent-pääteohjelmat ja Twitter-viestit yhdistivät IP:n ja vastaajan
Nyt ratkaistu tapaus erosi aiemmista tapauksista siinä, että nyt käsitellyssä tapauksessa vastaaja oli kantajan mukaan käyttänyt useita erilaisia Bittorrent-pääteohjelmia. Tämän vuoksi kantaja oli havainnut bittorrent-tietoliikennettä useammista tietoliikenneporteista.
Kantaja toi esiin, että vastaaja työskenteli IT-asiantuntijana ja vastaajalle kuuluneesta IP-osoitteesta oli jaettu Jenkins-integraatiopalvelimiin liittyvää kirjallisuutta, Microsoftin Visio-ohjelmistoon liittyvää ohjekirjaa sekä muita IT-alaan liittyviä ohjekirjoja sekä ohjelmistoja. Vastaaja myönsi näiden liittyvän työhönsä, mutta totesi, ettei hänellä olisi tarvetta ladata niitä vertaisverkosta, sillä hänen työnantajansa oli tarjoutunut kustantamaan hänelle vastaavan materiaalin.
Lisäksi vastaaja oli kantaja Scanboxin mukaan käyttänyt Pulsar-nimistä Bittorrent-pääteohjelmaa elokuvien ja muun sisällön lataamiseen ja jakamiseen. Tätä osoitti kantajan mukaan se, että vastaaja oli lähettänyt vuonna 2013 Twitter-viestin “Russian torrent stream tv channels are very interesting ;-)”. Tietoliikennelokin mukaan vastaajan IP:stä oli jaettu useita venäjänkieliseen sisältöön viittaavia teoksia vuosina 2014 ja 2015. Lisäksi vastaaja oli vuonna 2015 lähettänyt Twitter-viestin “Implemented Pulsar fin subtitle fetcher”. Kantajan mukaan tämä osoitti, että vastaaja oli käyttänyt Pulsar-pääteohjelmaa.
Vastaajan mukaan hänen Twitter-viestinsä olivat olleet alan yleistä kommentointia eivätkä merkkejä siitä, että hän oli käyttänyt Pulsar-pääteohjelmaa. Vastaajan mukaan hän ei käyttänyt Pulsaria tai Bittorrentia ylipäänsä.
Markkinaoikeus ei kuitenkaan uskonut vastaajaa: hänen lähettämiensä viestien sanamuodot viittasivat markkinaoikeuden mukaan siihen, että hän oli käyttänyt Pulsaria ja kommentoinut omaa käyttöään. Lisäksi kantajan asiantuntijatodistajat olivat kertoneet, että vastaajan IP:stä havaittu Bittorrent-tietoliikenne oli kulkenut porteista, joita Pulsar käyttää oletusarvoisesti.
A Walk Among The Tombstones -elokuva oli jaettu µTorrent-ohjelmalla, mutta samasta IP:stä kuin josta IT-materiaalia oli jaettu ja josta myös Pulsar-ohjelmaa oli käytetty. Lisäksi IP:n Bittorrent-liikenne oli lakannut sen jälkeen, kun vastaaja oli saanut tekijänoikeuskirjeen ja jatkunut vasta kolmen kuukauden päästä.
Tämän perusteella markkinaoikeus katsoi, että IP todellakin oli vastaajan.
Langattoman verkon asetukset olivat epäselvät, perheenjäsenet eivät osallisia
Vastaajan mukaan hänellä oli langaton verkko, jonka kautta joku muu olisi voinut jakaa teoksia. Vastaajan mukaan hänen langaton verkkonsa oli salasanalla suojattu ja salasanaa vaihdettu ajoittain, mutta salasanaa oli myös aika ajoin jaettu naapureille. Välillä sukulaislasten vierailujen aikana verkko oli ollut salaamaton, jotta sukulaislapset voisivat käyttää WLANia.
Kantajan yksityisetsivätodistajan mukaan hän oli käynyt mittaamassa verkon neljään eri otteeseen ensin kolmen viikon ajanjaksolla elokuussa 2015 ja tämän jälkeen vielä helmikuussa 2016. Verkko oli kaikilla kerroilla ollut salattu.
Vastaaja asui rauhallisella pientaloalueella. Tuomioistuin katsoi, että vastaajan langaton verkko oli periaatteessa voinut olla käytettävissä lähimmissä naapuritaloissa. Markkinaoikeus kuitenkin totesi, ettei tälle mahdollisuudelle voinut antaa kovin suurta painoarvoa, sillä vastaaja ei itsekään muistanut, keillä verkon salasana olisi tekoaikana tammikuussa 2015 mahdollisesti voinut olla. Vastaaja ei myöskään ollut nimennyt “salasananaapuria” todistajakseen, mikä heikensi vastaajan todistusvoimaa entisestään.
Tuomioistuin totesi, ettei kantajan todisteista ja todistajista voitu aukottomasti päätellä, oliko vastaajan verkko ollut avoin vai suojattu tekoaikana tammikuussa 2015. Kun verkko oli kuitenkin usein ollut salattu, eikä verkon kantaman alueella ollut kovin montaa taloa, markkinaoikeus totesi, että verkon potentiaalinen käyttäjäryhmä on joka tapauksessa ollut hyvin suppea, eikä vastaajan kanta siksi ollut erityisen vakuuttava.
Käyttäjäryhmän rajallisuutta korosti erikseen se, että vastaaja oli nimenomaan todennut, että hänen puolisonsa tai lapsensa eivät varmasti olleet elokuvaa jakaneet.
Kiintolevyanalyysi ei pelastanut, koska vastaajan kertomus oli ristiriitainen
Lopulta vastaaja toimitti todisteena kiintolevyanalyysin, joka oli tehty hänen tietokoneestaan. Vastaajan mukaan hänellä oli ollut tekoaikana tammikuussa 2015 käytössään vain yksi tietokone, jota hän käytti yhä.
Vastaaja oli toimittanut tietokoneen tutkittavaksi tammikuussa 2017. Asiantuntijalausunnon mukaan tietokoneesta ei löytynyt jälkiä A Walk Among The Tombstones -elokuvasta tai sen jakamiseen käytetystä µTorrent-pääteohjelmasta.
Asiantuntijaraportin mukaan tietokoneen vanhimmat käyttöjäljet olivat ajankohdilta 27.4.2012 ja 24.11.2015. Sen sijaan tekoajalta alkuvuodesta 29.1.2015 ei löytynyt käyttöjälkiä. Asiantuntijalausunnon mukaan koneelta ei kuitenkaan löytynyt viittauksia teoksiin, jotka oli poimittu satunnaisesti kantajan toimittamasta Bittorrent-toimintalokista.
Kantajan asiantuntija kuitenkin totesi, että asiantuntijalausunto oli varsin suppea. Se ei myöskään sisältänyt tietoa siitä, että tutkittavana olisi ollut nimenomaan vastaajan kannettava tietokone vai jokin muu, eikä sitä, oliko vastaajalla ollut useita tietokoneita. Lisäksi tutkimuksessa ei selvinnyt, oliko kiintolevyä voitu muokata jälkikäteen tai oliko kiintolevyllä salattuja osioita, joita ei ollut avattu asiantuntijalausunnon tekijälle.
Lisäksi haut Bittorrent-pääteohjelmasta oli tehty muodossa “µTorrent”, kun tietojärjestelmän käyttämä muoto pääteohjelmasta on “uTorrent”. Lisäksi suora tekstihaku “A Walk Among The Tombstones” ei ollut riittävä elokuvan havaitsemiseen, koska Bittorrent-verkossa jaetun elokuvan nimi oli kirjoitettu muodossa A.Walk.Among.The.Tombstones.
Kantajan asiantuntija myös totesi vastaajan asiantuntijalausunnon sikäli ristiriitaiseksi, että vastaajan mukaan tietokone oli ollut käytössä tammikuussa 2015. Vastaajan asiantuntija ei kuitenkaan ollut löytänyt tietokoneesta käyttöjälkiä tammikuulta 2015, vaikka tietokoneelta löytyi käyttöjälkiä vuodelta 2012 ja loppuvuodesta 2015. Kantajan asiantuntijan mukaan vastaajan asiantuntijalausunto ei vapauttanut vastaajaa epäilyistä.
Vastaaja kertoi, että tietokoneen kiintolevy oli vaihdettu uudempaan vuoden 2015 aikana. Vastaaja oli kuitenkin varma siitä, että vaihtoa ei tehty vuoden alussa, vaan tekoajankohtana tietokoneessa oli ollut vanha kiintolevy. Toisaalta vastaajan mukaan tietokoneen kiintolevy oli tutkimushetkellä alkuvuodesta 2017 ollut sama kiintolevy kuin alkuvuodesta 2015.
Näillä perusteilla markkinaoikeus katsoi, että vastaajan kertomus oli ristiriitainen eikä sen perusteella voitu katsoa vastaajaa syyttömäksi.
Tuhannen sivalluksen kuolema
Lopulta markkinaoikeus totesi, että kaiken edellä mainitun perusteella tapausta tulee tarkastella kokonaisuutena.
Markkinaoikeus totesi, että IP on kuulunut vastaajalle. Vaikka pääsy vastaajaan WLANiin on periaatteessa voinut olla useilla ihmisillä, tämä ei ole todennäköistä ja joka tapauksessa muiden henkilöiden käyttö olisi ollut satunnaista ja rajautunut hyvin suppeaan piiriin. Vastaajan itsensäkään mukaan hänen perheenjäsenensä eivät voineet olla jakajia.
Vastaajan mukaan hänellä on ollut vain yksi päätelaite, jolla on päässyt internetiin. Markkinaoikeuden mukaan vastaajan väite ei ollut uskottava, sillä hänen taloudessaan on ollut vastaajan itsensä mukaan ainakin yksi toinen tietokone ja kannettavassa tietokoneessa kaksi eri käyttöjärjestelmää (Tuomiosta ei käy ilmi, miksi käyttöjärjestelmien määrä on tuotu esiin). Lisäksi lokitietojen mukaan vastaajan IP-osoitteesta oli havaittu Bittorrent-liikennettä kolmesta eri portista saman päivän aikana. Yksi porteista on ollut sama, josta A Walk Among The Tombstones -elokuvaa oli tekoaikana jaettu.
IP-osoitteesta tullut liikenne (IT-alan ohjelmistot ja ohjekirjat; venäjänkieliset teokset yhdistettynä vastaajan Twitter-viesteihin; Pulsar-ohjelman käyttö yhdistettynä vastaajan Twitter-viesteihin) taas viittasi siihen, että käyttäjä oli yksi sama ihminen.
Vastaajan nimeämän asiantuntijan raportti vastaajan tietokoneen tutkimuksesta oli epäluotettava ja osin ristiriidassasen kanssa, mitä vastaaja oli kertonut kiintolevystään ja kannettavasta tietokoneestaan.
Vastaaja oli lisäksi todennut, että hän oli tekoaikana ollut tietokoneen kanssa matkalla työpaikalleen tai työpaikallaan. Kantajan asiantuntijan mukaan uTorrent-pääteohjelmaa kuitenkin pystyi käyttämään etäyhteyden kautta. Oli myös mahdollista, että vastaajalla oli ollut toinen päätelaite.
Tuomiossaan markkinaoikeus totesi, ettei kantaja ollut toimittanut näyttöä, joka olisi suoraan osoittanut vastaajan jakaneen A Walk Among The Tombstones -elokuvaa vertaisverkossa tekoaikana. Markkinaoikeus kuitenkin totesi, että kantaja oli näyttänyt asiassa useita sellaisia seikkoja, jotka yhdessä kokonaisuutena arvioiden kaikki johtivat siihen lopputulokseen, että nimenomaan vastaaja oli loukannut kantajan tekijänoikeuksia.
Vaikka vastaaja olikin esittänyt useita hänen puolestaan puhuvia seikkoja, nämä todisteet olivat markkinaoikeuden mukaan siinä määrin aukollisia, puutteellisia tai epämääräisiä, ettei niitä voitu pitää täysin uskottavina. Vastaaja ei siis ollut onnistunut horjuttamaan kantajan esittämää näyttöä,. Niinpä Scanboxin todisteita oli pidettävä uskottavina.
Markkinaoikeus tuomitsi vastaajan maksamaan Scanboxille tekijänoikeudellista hyvitystä 100 euroa sekä Scanboxin oikeudenkäyntikulut, jotka olivat reilut 33.000 euroa.
Mitä opimme tästä?
Lopulta voimme kysyä, miten tapaus vaikuttaa tekijänoikeuskirjetapauksiin.
Tapaus oli viimeinen oikeudenhaltijoiden vuonna 2016 nostamista varsinaisista oikeustapauksista. Tällaisenaan se oli oikeudenhaltijoille voitto.
Oikeudenhaltijat olivat saaneet Tombstones-yhtiöltä lausunnon, joka vahvisti heidän asiavaltuutensa oikeudenhaltijoille kiusallisen MAO:55/17-tuomion jälkeen vieläpä takautuvasti.
Todistelun osalta kantajat toimittivat jo tutuksi tulleen nivaskan, jonka markkinaoikeus on kaikissa tähänastisissa tekijänoikeuskirjeoikeudenkäynneissä todennut luotettavaksi.
Kirjeensaajien osalta tuomio taas valottaa, minkälaista todistelua tuomioistuimeen ei kannata toimittaa. Vastaajan toimittamat todisteet olivat niin osittaisia, epäselviä tai aukollisia, ettei tuomioistuin niiden avulla voinut varmistua vastaajan syyttömyydestä. Sen sijaan epäselvät todisteet olivat omiaan näyttämään vastaajan epäedullisessa ja epäilyttävässä valossa.
Jos saat tekijänoikeuskirjeeseen liittyvän haastekirjeen markkinaoikeuteen, ota yhteyttä tekijänoikeutta ja internetiä ymmärtävään lakimieheen välittömästi. Kootkaa asiaasi tukevaa todistusaineistoa – mutta ei sellaista todistusaineistoa, jota täytyy sensuroida tai joka on joltain osin epäselvää.
Lisää tekijänoikeuksia koskevia artikkeleitamme löydät täältä: Tekijänoikeus.
