Hyvinkään käräjäoikeus oli vauhdissa viime viikolla. Taas yksi onneton käyttäjä sai Finreactor-juttusarjassa maksettavaksi muiden tekosia. Tällä kertaa perustelut olivat harvinaisen selkeät.
Ensin käräjäoikeus toteaa:
“Vertaisverkossa on ladattu suoraan [vastaajan] koneelta 63 elokuvaa vastaavat 63 gigatavua, mikä käytännössä merkitsee sitä, että loppuosa 355:n teoksen lataamisesta on tapahtunut verkon muilta koneilta…”
Sitten haetaan vastuun rajat:
Menettelyllään [vastaaja] on aiheuttanut sen, että toiset ovat saaneet [vastaajan] sinne jakamia elokuvateoksia ladatuiksi yhteensä 355 kertaa. Ei ole uskottavaa, että joku toinen olisi tällaisessa tilanteessa toiminut [vastaajan] hyväksi.”
Eli ei ole uskottavaa, että muut teoskappaleiden vastaanottajat jakaisivat niitä edelleen? Ok, korvaus lasketaan siis näin:
“Kun [vastaajan] menettelu on aiheuttanut sen, että elokuvateoksia on jaettu “ilmaisjakeluna” nuo 355 kappaletta, [vastaajan] on jokaisesta ilmaisjakelukappaleesta suoritettava kohtuullinen hyvityselokuvateosten oikeudenhaltijoille”
Toisin sanoen: kun kopiokoneen valmistaja on menettelyllään aiheuttanut sen, että valmistajalle tuntemattomat käyttäjät ovat tahallaan kopioineet ja levittäneet “ilmasjakeluna” tekijänoikeudella suojattua aineistoa, on kopiokoneen valmistajan suoritettava kohtuullinen hyvitys oikeudenhaltijoille.
Syyttäjän tulipaloteoria on mennyt ilmeisen hyvin kaupaksi. Tekijänoikeuden loukkaaminen on yleisvaarallista toimintaa. Hyvinkään käräjäoikeuden päätös ei kuitenkaan käsitykseni mukaan perustu tekijänoikeus- tai rikoslakiin. Juridisesti tuomiolle voidaan antaa vain yksi luonnehdinta: se on väärä.
Miksi tässä kävi taas näin? Yksi varteenotettava selitys on, että puolustus ei tuonut esille lainkaan tekijänoikeudellista tai rikosoikeudellista vastuuargumentointia. Pelkkä teon kiistäminen ei nyt riitä, kun tuhopolttajan leima on valmiiksi otsassa.
