Toinen Finreactor-päivä ei tuonut isoja yllätyksiä. Ehkä mielenkiintoisin tieto oli, että FlatOut-pelin takana oleva yritys oli ainoa taho, joka oli lähestynyt ylläpitoa toivomuksella materiaalin poistamisesta. Kukaan paikalla olleista oikeudenhaltijoista ei siis ollut vaivaitunut etukäteen pyytämään materiaalin poistamista vaan ensimmäinen yhteydenotto tehtiin sitten suoraan poliisin kautta.
Tästä tuli väkisinkin mieleen, soveltuisikohan lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 5.6.2002/458 15 § analogian pohjalta tapaukseen:
Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa
Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja) toimittamien tietojen tallentamisen tämän pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän toimii viipymättä tallentamansa tiedon saannin estämiseksi:
1) saatuaan tietoonsa sitä koskevan tuomioistuimen määräyksen taikka, jos kysymyksessä on tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaaminen, saatuaan 22 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen;
2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa, että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain (39/1889) 11 luvun 8 §:n taikka 17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen.
(9.7.2004/655)
Nopeasti miettien tuntuisi kyllä oudolta, että materiaalin pysyminen käyttäjien koneella voisi johtaa ankarampaan vastuuseen kuin sen säilyttäminen palvelun palvelimella. Mielipiteitä?
***
Herkko onkin ehtinyt jo bloggaamaan aiheesta, mutta toinen varsin mielenkiintoinen yksityiskohta tapauksessa on, että poliisi ei ole mitenkään lähtenyt tarkistamaan jaetun materiaalin sisältöä vaan on luottanut oikeudenhaltijoiden ilmoitukseen asiasta. Koko esitutkinnan aikana asiaa ei sivuttu mitenkään vaan oikeudenrikkomusta pidettiin ilmeisesti ilmeisenä. Tästä seuraa kuitenkin hyvin mielenkiintoinen johtopäätös: vaikka poliisi piti selvänä, että verkossa tapahtui heidän omien sanojensa mukaan *massiivinen* tekijänoikeudenloukkaus, he eivät tehneet alkuun mitään sen pysäyttämiseksi. Sen sijaan ennen palvelun sulkemista tapauksen esitutkintaan käytettiin kolme kuukautta, jonka aikana ylivoimainen valtaosa tapauksen pohjana olevasta (_väitetystä_) 3.5 miljoonan euron vahingosta syntyi. Luulisi, että oikeudenhaltijat olisivat raivoissaan, mutta jostain kumman syystä näin ei kuitenkaan ole..
