Marimekon ikoniset kuosit, kuten unikko, ovat osa suomalaista design-perintöä. Hesarin artikkeli nosti esille uuden oikeudellisen kysymyksen kuluttaja-asiakkaiden jälleenmyyntikielloista, joita Marimekko valvoo Tori.fi -palvelussa. Tästä herää kysymys: Saako Marimekon kankaista valmistettuja itsetehtyjä vaatteita myydä Torissa tai muilla kiertotalouden alustoilla?
Tässä artikkelissa annan juristin näkökulman, mitä tekijänoikeus- ja tavaramerkkilainsäädäntö sanoo itsetehtyjen vaatteiden myynnistä. Kuvaan myös, miten EU:n digipalvelusäädöksen (Digital Services Act, DSA) immateriaalioikeuksien valvontaa koskevat säännökset sitovat verkkokauppapaikkoja.
Tekijänoikeudet ja teoskappaleen sammuminen – mitä se tarkoittaa?
Marimekon kankaita suojaavat useat suojamuodot. Useat kankaista ovat ensinnäkin tekijänoikeuden suojaamia teoksia. Tekijänoikeus pitää sisällään kaksi keskeistä kielto-oikeutta. Tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin.
Kun ostat Marimekon kankaan, saat oikeuden käyttää sitä omiin tarkoituksiisi – tätä kutsutaan teoskappaleen levitysoikeuden konsumoitumiseksi. Oikeudenhaltija menettää osan kielto-oikeuksistaan saatettuaan teoksen vaihdantaan. Vaikka Marimekko säilyttää myydyn kuosin tekijänoikeudet, Marimekko ei omista enää teoskappaletta (kangasta). Voit esimerkiksi tuhota kankaan, myydä kankaan eteenpäin, ommella kankaasta vaatteita tai käyttää sitä sisustukseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saat käyttää kangasta miten tahansa ilman lupaa. Vaikka kuluttajalla on oikeus käyttää ostamaansa kangasta, tekijänoikeus suojaa alkuperäistä teosta.
Tekijänoikeuslaki ei kohtele kaikkia teoslajeja samalla tavalla. Käyttötaide saa tekijänoikeuden suojaa, mutta siihen saa tehdä muutoksia, jotka ovat tarkoituksenmukaisia.
“käyttöesinettä saa omistaja tekijän luvatta muuttaa, mikäli teknilliset tai tarkoituksenmukaisuussyyt sitä vaativat”
Tekijänoikeuslaki 25e§
Kankaiden osalta esimerkiksi värjäys, leikkaus, yhdistely ja uuden tuotteen valmistaminen ovat tyypillisiä käyttötapoja ja näin ollen tuomioistuin voisi niitä pitää tarkoituksenmukaisina. Tällainen käyttö kankaille tulisi olla myös Marimekolle helposti ennakoitavissa sen saattaessa kankaan myyntiin. Näin ollen kankaassa oikeudenhaltija voisi vain poikkeuksellisesti kieltää tuotteen ostanuttu kuluttajaa valmistamasta kankaasta esimerkiksi vaatteita.
Tekijänoikeusneuvosto katsoi ratkaisussa 2003:8, että yritys, joka valmisti koetilkuista keittiöpyyhkeitä, ei tarvinut siihen tekijän lupaa. Toisaalta tekijänoikeusneuvosto katsoi myös, että laajempi valmistus ei ole sallittua:
Tekijänoikeusneuvosto toteaa lopuksi, että sen lausunto perustuu siihen olettamaan, että J Oy on valmistanut käsi- ja keittiöpyyhkeiksi nimettyjä tekstiilejä vain vähäisen määrän eli esimerkiksi muutamia kappaleita. Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että TekijäL 25 e §:n nojalla ei ole sallittua valmistaa suuria määriä tekijänoikeudella suojatusta käyttötaiteen tuotteesta ilman tekijän tai tekijänoikeuden haltijan lupaa.
Tekijänoikeusneuvosto 2003:8
Mikäli vaate on valmistettu laillisesti, niin herää kysymys siitä, saako sen myydä vastoin oikeudenhaltijan kieltoa.
“Kun teoksen kappale on tekijän suostumuksella ensimmäisen kerran myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu Euroopan talousalueella, kappaleen saa levittää edelleen.”
Tekijänoikeuslaki 19§
Vastaus näyttäisi olevan: Tekijänoikeus ei estä myyntiä.
Tavaramerkkisuoja – Marimekon brändin suojaaminen
Monet Marimekon kankaiden tunnetut elementit ovat myös tavaramerkkisuojan piirissä. Tavaramerkin haltijalla on oikeus tietyin rajoituksin kieltää muita käyttämästä merkkiään elinkeinotoiminnassa. Vastaavasti esimerkiksi malliin voi rekisteröinnin kautta saada yksinoikeuden (mallioikeuden). Tavaramerkin on tarkoitus suojata kuluttajia sekaantumisvaaralta. Jos merkkiä ei suojeltaisi, voisi kuluttaja esimerkiksi erehtyä luulemaan Marimekko-brändillä luvatta myytyjä kankaita tai vaatteita aidoksi ja alkuperäiseksi tuotteeksi. Tavaramerkki oikeuttaa kieltämään kolmansia elinkeinotoiminnassa valmistamasta ja saattamasta merkin sisältämiä tuotteita vaihdantaan. Tämä estää brändin väärinkäytön kaupallisissa yhteyksissä.
Kunkin yhtiön tavaramerkkisuoja muodostuu yhtiön omasta brändiportfoliosta, joka voi olla yksittäinen rekisteröinti tai laaja kokonaisuus erilaisia yksinoikeuden tuottavia rekisteröintejä. Marimekon tapauksessa kankaiden reunassa olevat “Marimekko” sanat on rekisteröity tavaramerkkinä, kuten myös vaikkapa “Unikko”-sana ja unikkokuosi graafisena merkkinä, mikä estää kolmansia osapuolia hyödyntämästä niitä elinkeinotoiminnassa ilman oikeudenhaltijan lupaa. Esimerkiksi Marimekko-kangaskassien osalta Marimekko-sanamerkki on keskeinen osa kassia. Tällöin itsetehtyjen Marimekko-kangaskassien myymiseksi tulisi olla tavaramerkinhaltijan eli Marimekon lupa. Yksityisessä käytössä tavaramerkit eivät saa vastaavaa suojaa eli omaan käyttöön “marikassien” valmistaminen on sallittua myös tavaramerkkioikeuden näkökulmasta.
Myös tavaramerkkioikeudessa tunnetaan yksinoikeuden sammuminen. Tavaramerkin haltija ei saa kieltää merkin käyttämistä tavaroissa, jotka hän tai hänen suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille Euroopan talousalueella kyseistä merkkiä käyttäen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi käytetyn kankaan myymistä voi kieltää tavaramerkkioikeuden nojalla. Ongelmia kiertotalouden kanssa tuottaa kuitenkin sammumissääntöä koskeva poikkeus:
“Tavaramerkin haltija voi kieltää merkin käyttämisen erityisesti, jos tavaroiden kuntoa on muutettu tai laatua heikennetty sen jälkeen, kun ne on saatettu markkinoille.”
Tavaramerkkilaki 9 §
Tällä hetkellä on epäselvää, voiko tavaramerkinhaltija estää esimerkiksi kierrätetystä kankaasta valmistetun vaatteen myymisen vedoten siihen, että kankaan kuvio on suojattu tavaramerkki edellämainitun säännöksen nojalla. Kansallisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa on viisaasti puollettu tulkintoja, jotka sallisivat kierrätystuotteiden myymisen. Ks. esim. Max Oker-Blom 2022 ja Mezei ja Härkönen 2023.
Tavaramerkin omistaja voi aina antaa muille oikeuden käyttää merkkiä. Yhteistyö Adidaksen ja Ikean kanssa on esimerkki siitä, miten tavaramerkkien käyttöä hallinnoidaan lisensointisopimuksin. Markkinoinnissa näkyy paitsi Marimekon kankaan, myös yrityksen nimi. Tuotteen valmistajana on tyypillisesti lisenssinhaltija.
Mitä et saa tehdä Marimekon kankaiden kanssa
- Valmistaa Marimekon printtikangasta myytäväksi ilman Marimekon lupaa.
- Myydä itse valmistamiasi vaatteita siten, että ostajalle syntyy mielikuva, että vaate olisi Marimekon valmistama. Voit lisätä ilmoitukseen esimerkiksi merkinnän “omavalmiste”
- Valmistaa vaatteita teollisessa mittakaavassa Marimekon kankaista ilman lupaa.
- Käyttää Marimekon printtejä kaupalliseen markkinointiin esimerkiksi mainoskuvissa tai verkkosivun taustana ilman oikeudenhaltijan suostumusta.
- Maahantuoda tai myydä eteenpäin piraattiunikkokangasta tai vaatteita. Tekijänoikeus kieltää loukkaavien teoskappaleiden tuomisen maahan. Kyse voi olla tekijänoikeusrikkomuksesta ja siitä voi joutua sakkojen lisäksi maksamaan hyvitysmaksun.
Mitä voit tehdä Marimekon kankaiden kanssa
- Valmistaa ostetusta kankaasta vaatteita ja antaa niitä muille. Voit lahjoittaa itse valmistamiasi vaatteita ystäville ja perheellesi. Voit myös myydä omaan käyttöön tekemäsi vaatteet eteenpäin.
- Muokata ostamiasi valmisvaatteita omaan käyttöösi, esimerkiksi kaventamalla tai lyhentämällä niitä. Saat myös teettää kankaasta vaatteen ompelijalla.
- Lisätä Marimekon kankaasta yksityiskohtia valmisvaatteisiin, kuten unikkotaskun, ilman kaupallista tarkoitusta.
- Painaa Unikko-printtiä muistuttavan kankaan, kunhan kyseessä ei ole kopio alkuperäisestä, vaan itsenäinen ja omaperäinen teos.
- Myydä Unikko-vaatteita. Marimekko ei voi kieltää aitojen käytettyjen vaatteiden myymistä tai vaikuttaa myynnin ehtoihin.
Tori.fi ja DSA:n mukaiset velvollisuudet
Verkon markkinapaikat, kuten Tori.fi, ovat tulleet osaksi tekijänoikeus- ja tavaramerkkikeskustelua. Digipalvelusäädös velvoittaa verkkoalustoja, joihin myös verkon markkinapaikaikat lukeutuvat, järjestämään mahdollisuuden ilmoittaa laittomasta sisällöstä. Digipalvelusäädös ei itsessään määrittele, mikä on laitonta sisältöä. Sen sijaan laittomuuden määritelmä tulee muusta voimassa olevasta sääntelystä ja esimerkiksi tekijänoikeuksia loukkaavan sisällön voidaan katsoa kuuluvan määritelmän piiriin.
Oikeudenhaltijat ovat toki jo aiemminkin valvoneet immateriaalioikeuksiaan ja isot toimijat ovat voineet keskenään sopia erilaisia käytäntöjä siitä, miten loukkausepäilyihin reagoidaan. On kaikkien edunmukaista, että piraattituotteiden myyntiin on vaivattomat tavat puuttua. Toisaalta vaivattomuus voi johtaa oikeuksien valvonnan osalta ylilyönteihin. Tämä näkyi konkreettisesti, kun Marimekon kankaista tehtyjä vaatteita myynyt yksityishenkilö sai kuulla, että hänen ilmoituksensa oli poistettu Torissa.fi:stä (Helsingin Sanomien artikkeli 11.9.2024).
Tekijänoikeuslaki uudistui vastikään ja alustoilla sisältöä julkaisseiden oikeusturvakeinoja parannettiin tässä yhteydessä. Aikaisemmin alustalta poistetun ilmoituksen laatijalla ainoa suojakeino oli viedä asia tuomioistuimen käsittelyyn. Lakiuudistuksen jälkeen ilmoituksen julkaisija voi saattaa oikeudettomaksi kokemansa alasottamisen ensiksi alusta omaan valitusmenettelyyn ja sitten ministeriön nimittämien puolueettomien tekijänoikeusasiantuntijoiden käsiteltäväksi. Uudesta menettelystä ei ole vielä kertynyt kokemusta. Olen toiminut ministeriön nimittämänä asiantuntijana 2023 lähtien.
Yhteenveto
Itsetehtyjen Marimekon kankaista valmistettujen vaatteiden myynti ei ole aina yksiselitteistä. Yksittäisten vaatekappaleiden myynti voi olla sallittua, mutta useampien kappaleiden valmistus ja kaupallinen toiminta voivat rikkoa tekijänoikeutta ja tavaramerkkiä. Lisäksi verkkokauppapaikkojen, kuten Tori.fi, on DSA sääntöjen mukaisesti puututtava ilmoituksiin, jotka rikkovat immateriaalioikeuksia.
