TurHO ja DC++ – päätös

Ohessa on Turun hovioikeuden päätös DC++-ylläpitotapauksesta (OCR-versio, pahoittelut mahdollisista vihreistä). Päätöksestä ovat vastuussa hovioikeudenneuvos Riitta Sandholm, hovioikeudenneuvos Arto Suomi ja hovioikeudenneuvos Elina Paasivirta. On syytä huomattaa, että esitimme tuomioistuimessa huomattavasti laajammin vaatimuksia, mihin tässä päätöksessä otetaan kantaa. Esimerkiksi tuomiossa sivuutetaan täydellisesti Juha Lavapuron asiantuntijalausunto  käräjäoikeuden päätöksestä.

—

Turun hovioikeus      Diaarinumero R 11/720

Tuomio

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 20.1.2011 nro 101 (liitteenä)

Tekijänoikeusrikos

Vastapuolet

K ja M

Syyttäjä, ylitarkastaja Kukka-Maaria Kankaala

Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto Ry Bonnier Amigo Music Finland Oy Ab Cool Records Oy Edel Records Finland Oy Erni Finland Oy Ab Ensio Music Oy FG-Naxos Oy HMC-Helsinki Music Company Oy Johanna Kustannus Oy Music Makers Oy Ondine Oy Plastinka Records Oy Playground Music Scandinaivia Ab Poko Records Oy Porski Oy Reipen Oy Rubato Music Oy Siboney Oy Sony Music Entertainment Finland Oy Spin-Farm Oy Stupido Productions Oy Topi Sorsakoski Oy Universal Music Oy Warner Music Finland Oy Disney Enterprises Inc Paramount Pictures Corporation Twentieth Century Fox Film Corporation Universal City Studios Productions LLLP Warner Bros Entertainment Inc

 

Antopäivä

6. 7.2012

 

Valitus

Vaatimukset

 

Vastaukset

K ja M ovat vaatineet, että syyte tekijänoikeusrikoksesta ja siihen liittyvät menettämisseuraamusvaatimukset hylätään. Lisäksi he ovat vaati­neet, että heidät vapautetaan velvollisuudesta suorittaa asianomistajille teki­jänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaista hyvitystä ja korvausta oikeuden­ käynti-, selvitys- ja valvontakuluista tai että hyvitysten määriä ainakin alennetaan ja että menettämisseuraamukset kumotaan. Vielä K ja M ovat vaatineet, että heidän selvittely- ja oikeudenkäyntikulunsa korvataan valtion varoista korkoineen.

 

Perusteet

 

K ja M eivät ole toiminnallaan rikkoneet tekijänoikeuksia, vaan he ovat olleet palveluntarjoajia, jotka eivät ole vastuussa käyttäjien tekemistä tekijänoikeuden loukkauksista. Asiassa on noudatettava niin sanotun sähkökauppadirektiivin 15 artiklaa, jonka mukaan palveluntarjoajalle ei saa asettaa laissa mitään velvollisuutta aktiivisesti oma-aloitteisesti valvoa palvelun toimintaa oikeudenloukkausten havaitsemiseksi. Hyvityksen ei tule olla rangaistusluontoinen, vaan korvaus tekijänoikeuden haltijalle aiheutuneesta vahingosta. Tuomitun hyvityksen määrän perusteet ovat virheelliset ja epä­ määräiset ja ne ovat johtaneet väärään ja kohtuuttamaan lopputulokseen.

K:n jakamat tiedostomäärät ovat niin vähäisiä, että hänen menettelynsä täyttää joka tapauksessa korkeintaan tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistön ja on rikoksena jo vanhentunut.

Vaikka K ja M katsottaisiin syyllistyneen rikokseen, edellytyksiä määrätä tietokoneet rikoksentekovälineinä valtiolle menetetyiksi ei ole, koska laitteet eivät ole erityisen soveltuvia rikolliseen käyttötarkoitukseen ja koska rikollisen toiminnan jatkamisvaaraa ei ole.

 

Syyttäjä on vaatinut, että valitukset hylätään perusteettomina ja että K ja M veivoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudessa.

 

Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry, Bonnier Amigo Music Finland Oy Ab, Cool Records Oy, Edel Records Finland Oy, Emi Finland Oy Ab, Ensio Music Oy, FG-Naxos Oy, HMC-Helsinki Music Company Oy, Johanna Kustannus Oy, Music Makers Oy, Ondine Oy, Plastinka Records Oy, Playground Music Scandinavia Ab, Poko Records Oy, Porski Oy, Reipen Oy, Rubato Mu­ sic Oy, Siboney Oy, Sony Music Entertainment Finland Oy, Spin-Farm Oy, Stupido Productions Oy, Topi Sorsakoski Oy, Universal Music Oy ja Warner Music Finland Oy ovat vaatineet, että valitukset hylätään perusteettomina.

 

Disney Enterprises Inc, Paramount Pictures Corporation, Twentieth Century Fox Film Corporation, Universal City Studios Productions LLLP ja Warner Bros Entertainment Inc ovat vaatineet, että molemmat valitukset syyksilukemi­sen osalta hylätään perusteettominaja että K:n valitus hylätään perusteet­tomana siltä osin kuin siinä on kysymys viimeksi mainituille asianomistajille tuomituista hyvityksistä.

Valittajien vastapuolet syyttäjää lukuun ottamatta ovat vaatineet, että K ja M veivoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Todistelu hovioikeudessa

Hovioikeudessa esitetyn kirjallisen todistelun lisäksi OTT Juha Lavapuron asiantuntijalausunto ja äänitteiden myyntiä koskeva tilasto vuosilta 2006 – 2008.

 

Hovioikeuden ratkaisu

 

Perustelut

 

Ennakkoratkaisun pyytäminen

 

K ja M ovat pyytäneet, että hovioikeus pyytää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaisen ennakkoratkaisun seuraavista kysymyksistä:

Kansallisen tuomioistuimen arvioidessa Euroopan parlamentin ja neuvoston teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48/EY 13 artiklan mukaisten oikeuden omistajille suoritettavien vahin­ gonkorvausten suuruutta, erityisesti ottaen huomioon Euroopan unionin perus­ kirjan 11 artiklan turvaamaan sananvapauden sellaisena kuin se on tulkittu Eu­ roopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä esimerkiksi tapaukses­ sa Steelja Morris, tuleeko – ja jos vastaus on myönteinen: miten- kansallisen tuomioistuimen huomioida seuraavat seikat, erityisesti tilanteessa, jossa louk­kaaja on luonnollinen henkilö:

– oikeudenomistajille aiheutuneen väitetyn taloudellisen vahingon näytön konkreettisuuden taso sekä se, perustuuko loukkaus teoksen saataville saatta­ miseen Euroopan parlamentin ja neuvoston tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa antaman direk­tiivin 2001/29/EY 3. artiklan tarkoittamalla tavalla vai konkreettiseen valmis­tamiseen saman direktiivin 2. artiklan tarkoittamalla tavalla;

– Loukkaajan loukkauksen perusteella saavuttaman rahallisen edun suuruus; – oikeudenomistajan aktiivisuuden taso yhteyden ottamisessa loukkaajaan loukkauksen päättämiseksi tilanteessa, jossa oikeudenomistaja on tosiasial­lisesti tietoinen loukkauksen jatkumisesta; – Loukkaajan ansiotaso ja käytettävissä olevat taloudelliset resurssit, kun louk­kaaja on luonnollinen henkilö; – teknologisen kehityksen ja vallitsevien standardien taso esimerkiksi unionin kansalaisten keskimääräisten internet-yhteyksien nopeuksissa, kun artiklan tar­koittamat loukkaukset on toteutettu poikkeuksellisen nopean tiedonsiirron mahdollistavan intemet-tietoverkon välityksellä?

Ensin todetun artiklan mukaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimi­ valta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimusten tulkinnasta. Jos täl­laim:n kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta ratkaisemaan sen.

K ja M ovat esittäneet ennakkoratkaisua koskevan pyynnön hovioikeuden pääkäsittelyssä. Ottaen huomioon asiassa esitetty todistelu ja muu selvitys sekä aikaisempi oikeuskäytäntö, hovioikeus katsoo, että ennakkoratkaisun pyytäminen ei ole välttämätöntä asian ratkaisemiseksi. Pyyntö hylätään.

 

Hovioikeudessa esitetystä todistelusta

Hovioikeudessa on kuultu K ja M todistelutarkoituksessa, todistaja Petteri Koskea sekä uusina todistajina Ari Alf Mikael Rehniä, Pasi Petteri Palmulehtoa ja Erika Leinosta.

K, M ja Koski ovat kertoneet olennaisilta osin samoin kuin käräjäoikeudessa.

Professori, tekniikan tohtori Rehn on kertonut, että alan tutkijoiden keskuudes­ sa ei ole yksimielisyyttä siitä, miten vertaisverkot vaikuttavat tallenteiden myyntiin, mutta että suurin osa on sitä mieltä, että vaikutusta ei juuri ole. Yk­sittäisen käyttäjän osuutta on vaikea osoittaa, sillä vertaisverkot perustuvatkin siihen, että käyttäjiä on paljon. Jotkut yksilöt ovat vertaisverkkoscenessä tär­ keämpiä kuin toiset, kuitenkin vaikutus on pieni, jos yksittäinen superkäyttäjä poistetaan. Kun tällainen poistuu, se ei yleensä vaikuta mahdollisuuksiin saada malt!riaalia wrkusla, koska versioita on vähintään kymmeniä. Toisaalta esi­merkiksi elokuva-alan tuloskehityksestä Yhdysvalloissa on yleensäkin vaikea saada tietoa, koska julkaistavat tiedot perustuvat laskennalliseen “kikkailuun”.

Yksittäinen hubi on tärkeämpi kuin yksittäinen käyttäjä. Hubeja on niin suuri määrä, että yksittäisen hubin katoamisella ei ole suurta merkitystä, se voi lä­ hinnä hidastaa jonkin materiaalin hankkimista. Ennen laajakaistojen yleisty­ mistä yksittäiset hubit saattoivat olla paljon tärkeämpiä kuin nykyään.

Rehn on ilmoittanut käsityksensä olevan, että esitutkintapöytäkirjan sivulla 222 olevat hyvityslaskelmat eivät perustu mihinkään. On myös esitetty, että vertaisverkot ovat myynnin kehittäjiä eivät vähentäjiä. DC++ -alusta on hyvin keskustelu­ painotteinen, kovan luokan piraatit eivät sellaista käytä. Se, ettei hubissa ole ollut jakeluvelvoitetta, kuvaa toiminnan amatöörimäisyyttä. Tiedostojen jakelua ei tällöin ole pyritty optimoimaan. Sinänsä on erittäin yleistä, että verkossa on laitonta materiaalia, esimerkiksi YouTubessa sitä on erittäin paljon.

Palmulehto on kertonut olleensa järjestelmän ylläpitäjä Linux-ympäristössä. Hän oli itse pitänyt DC++-hubia vuosina 2002-2005. Palmulehdon mukaan DC++-hubi on sosiaalinen alusta. Kysymykseen, mitä hubin ylläpitäjä tekee, kun hän antaa potkut tai “bannin” käyttäjälle, Palmulehto on kertonut, että yöläpitäjä määrittelee tietyn hakusanan, joka automaattisesti ilmoittaa, jos kiellettyä materiaalia löytyy. Käyttäjiä on potkittu pois, kun he ovat levittäneet viruksia tai käyttäneet asiakasohjelmia, jotka eivät ole sallittuja. Hubit vievät paljon levytilaa, joten ne ovat hankalia kotikoneella. Yleensä hubin säännöt kopioidaan joitain toiselta hubilta ja niitä muokataan itse mieleisiksi.

 

Leinonen on kertonut olleensa lakimiehenä Tekijänoikeuden tiedotus- ja val­vontakeskus ry:n palveluksessa. Hän oli muun muassa luomassa kaavaa, johon hyvitysvaatimus oli perustunut, joskin Leinosen työtoveri oli ollut kaavasta päävastuussa. Kaavan kehittämisessä oli otettu huomioon, mitä oli ollut jaossa ja paljonko oli jaettu. Nyt käsiteltävänä oleva hubi ja joitakin muita samantapaisia hubeja oli tullut esille poliisin esitutkinnassa. Hyvitysmaksua saattoi pitää ehkä vähän punitive damage -luonteisena. Leinonen on kertonut, että hänen Salon käräjäoikeuden tuomioon 09/225 29.4.2009 kirjattu kertomuksensa piti paikkansa.

 

Rehnin ja Palmulehdon kertomukset vahvistavat Kin ja Mn kertomuksia siltä osin kuin nämä ovat kertoneet, ettei heidän ylläpitämänsä hubin pääasiallinen tai ainakaan yksinomainen tarkoitus ole ollut tekijänoikeuden alaisen aineiston levittäminen. Rehnin kertomuksella on selvitetty, ettei yksittäisen hubin vaikutusta tallenteiden myyntiin voida osoittaa. Palmulehdon kertomuksella on selvitetty, millaiset ovat hubin ylläpitäjän mahdollisuudet poistaa ei-toivottua materiaalia hubista. Rehn ja Palmulehto ovat kertoneet vertaisverkkoihin liittyvistä asioista yleisesti, eikä heidän kertomuksensa anna aihetta arvioida asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.

 

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja toteaa lisäksi seuraavaa: Hovioikeus pitää uskottavana K:n ja M:n kertomuksia, joiden mukaan Kin ja Mn päätarkoitus ei ole ollut jakaa tekijänoikeuden alaista materiaalia vertaisverkon kautta, vaan ensisijaisesti pitää yllä sosiaalista hubia. On kuitenkin ilmeistä, että sekä K:n että M:n tiedossa on ollut, että hubia käytetään sosiaalisten tarkoitusten lisäksi huomattavassa määrin tekijänoikeuden suojaaman aineiston jakamiseen.

 

Kuten käräjäoikeuden tuomiostakin ilmenee, nyt käsiteltävänä olevassa hubissa on ollut käytäntönä, että esimerkiksi rasistista tai lapsipornografista mate­ riaalia levittävät käyttäjät on erotettu hubista ja sanotunsisältöinen materiaali on poistettu. Tämä on tapahtunut hakutoiminnan avulla. On ilmeistä, että teki­ jänoikeuden suojaamaa materiaalia ei ole samalla tavalla mahdollista tunnistaa ja poistaa, koska esimerkiksi tekijänoikeuden haltijoita tai tekijänoikeuden alaisia teoksia on lukematon määrä. K ja M ovat ryhtyneet hubin ylläpitämiseen tietoisina siihen liittyvistä piirteistä. He ovat myös halunneet hallinnoida hubia niin, että rasistinen tai lapsipornoa sisältävä aineisto ei leviä hubin kautta ja myös käytännössä näin menetelleet. Kun K ja M ovat edellä todetulla tavalla ylläpitäneet hubia, he ovat suhtautuneet hyväksyvästi tai välinpitämättömästi siihen, että tekijänoikeuden alaista materiaalia leviää hubin kautta, vaikka heillä ei olekaan ollut käytännössä mahdollisuutta oma-aloitteisesti poistaa sanottua materiaalia. He eivät ole olleet tieto­yhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (5.6.2002/458 vp.) 15 §:ssä tarkoitettuja palvelun tarjoajia.

 

Hyvityksestä

 

Asiassa ovat vastakkain tekijänoikeuksien haltijoiden sekä K:n ja M:n taloudelliset oikeudet. Pitää sinänsä paikkansa, että hubin vaikutukses­ ta myytyjen tallenteiden määrään ei ole olemassa tarkkaa tietoa. Käräjäoikeu­den tuomitsema hyvitys on huomattavan suuri valittajien taloudelliseen ase­maan nähden. Sitä laskettaessa on otettu huomioon toisaalta ladattujen tiedos­ tojen suuri määrä, mutta toisaalta myös hubin toimintaan liittyviä erityispiirtei­tä, muun muassa se, että kaikkea ladattua materiaalia ei olisi hankittu vastik­keellisesti, mikäli hubilta lataaminen ei olisi ollut mahdollista. Hyvitys ei ole luonteeltaan vahingonkorvausta, joten sen määrän perusteena ei ole asianomis­tajalle aiheutunut vahinko. Hyvityksen tarkoitus ei myöskään ole rangaista te­kijänoikeuden loukkaajaa. Ladattujen tiedostojen määrä huomioon ottaen ho­vioikeus katsoo, että tuomitut hyvitykset ovat tekijänoikeuslain 57 §:ssä tar­ koitetulla tavalla kohtuullisia.

Edellä todetuilla ja käräjäoikeuden toteamilla perusteilla hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole ilmennyt aihetta.

 

Oikeusapulain mukaan määrätylle avustajalle maksettava palkkio

Oikeudenkäyntikulut

Syyttäjä on katsonut, että avustavan lakimiehen käyttö K:lle määrätyn avustajan lisäksi ei ole ollut tarpeen. M:lle ei ole myönnetty oikeusapua. Hovioikeudessa on ollut paikalla K:lle määrätty avustaja oikeustieteen kandidaatti Ville Oksanen. Tämän lisäksi on paikalla ollut M:n avustajaksi ilmoittautunut oikeustieteen maisteri Lasse Jyrkkiä. Näitä kumpaakin on lisäksi avustanut yhteinen lakimiesavustaja. Oksanen ja Jyrkkiö edustavat samaa lakiasiantoimistoa. He eivät ole avustaneet K:ta ja M:ää kumpikin erikseen, vaan ilmeisen työnjaon pohjalta avustaneet kumpaakin vastaajaa. Käytännössä päävastuun sekä K:n että M:n avustamisesta on kantanut Oksanen. Oikeusapulaki ei tunne mahdollisuutta maksaa valtion varoista palkkiota kuin yhden avustajan käyttämisestä. Näin ollen hovioikeus määrää palkkion maksettavaksi Oksaselle ottaen lisäksi huomioon, että tämä on käytännössä avustanut K:n lisäksi M:ää, joten maksetta­vaksi tulee puolet valtioneuvoston oikeusavusta antaman asetuksen (23.5.2002/388) mukaisesta palkkiosta.

Asian näin päättyessä K ja M ovat yhteisvastuullisesti velvolliset korvaamaan asianomistajien yhteiset oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmista ilmeneväliä tavalla.

Lisää tekijänoikeuksia koskevia artikkeleitamme löydät täältä: Tekijänoikeus.