Viime kesänä eräs keskikokoinen asianajotoimisto isännöi keskustelua tekijänoikeuden loukkauksista tietoverkossa. Keskustelun osana näytettiin miten oikeudenhaltijat voivat poistaa YouTubesta videoita jotka loukkaavat heidän oikeuksiaan. Taikanappia painamalla video katosi kartalta. Olin vähän häkeltynyt. Ei monimutkaista ilmoitusmenettelyä tai perustelua siitä että miten video loukkaa ja mitä oikeuksia. Toisaalta selkeisiin tapauksiin tulisikin puuttua näin. Tämä pitää palvelut puhtaana loukkaavista teoksista.
Ongelmia muodostuu kun teokset käyttävät olemassa olevia teoksia jonkin rajoituksen nojalla. Tällaisia rajoituksia on esimerkiksi de-minimis sääntö. Jos kuvaat baarin terassilla kun pomosi laulaa muutaman tahdin humalassa rentun ruusua, oikeudenomistajalla ei ole luultavasti oikeutta kieltää videon levitystä.
Internetissä parodiavideot ovat nousseet kiinnostavaksi ilmiöksi. Suomessa parodia on oikeuskirjallisuudessa katsottu tekijänoikeutta rajoittavaksi taidemuodoksi. Sitä on kuitenkin turha etsiä tekijänoikeuslaista. Sieltä sitä ei löydy. Aloin tutkia asiaa kesäisen excursion jälkeen. Olisiko piirrohahmoa parodisoiva video tullut jättää YouTubeen? Mitkä ovat parodian rajat?
Ähellettyäni korkeimman oikeuden kirjaamossa ja kahlattuani tekijänoikeuskirjallisuuden läpi suolsin artikkelin joka julkaistiin tällä viikolla Asianajoliiton äänitorvessa – Defensor Legiksessä.
Ymmärtääkseni en siirtänyt oikeuksiani heille, ja he ystävällisesti toimittivat sähköisen kopion artikkelista, joten tässä se teidän nautittavaksi.Parodia tekijänoikeuden rajoituksena.
